14.11.1890 Aamulehti no 265 (sama
kirjoitus kuin Kaiku nro 128 )
Poronhoito ja rajaolot Lapissa
Poronhoito ja rajaolot Lapissa
Tästä
kirjoittaa ”Peräpohjolan poromies” Kaiulle näin:
Poronhoidosta Lapin läntisellä rajalla Ruotsin ja Norjan kuningaskunnan puolella on paljon puhuttu, paljon riidelty ja paljon kirjoitettu. Ja kumminkin on kaikki tämä koskenut rauhallisia ja rehellisiä aikeita ja hankkeita. Tätä miettiessä ei kohta voi olla kummastelematta miten itäisetrajaolot keisarikuntaa vastaan ovat joutuneet niin aivan unohduksiin , vaikka luullaksemme olot siellä puolen kohta ovat mitä surkeimmalla kannalla. Siellä näet elää vielä jälkimaininkina viha venäläisten ajoilta koska vuosittaisin suomalaisilta raja-asukkailta viedään poroja yli rajan Venäjän Lappiin, josta eivät koskaan palaa. Nyt on tunnettu asia, että porot luonnostaan, varsinkin kesä aikana, kulkevat pohjoista tai paremmin itäpohjoista kohti. Silla tavoin joutuu vuosittain joukko suomalaisten poroja Venäjän puolelle, jossa Venäjän lappalaiset kohta hävittävät. Mutta paljon surkeampi on se kohta, että Venjän lappalaiset joka vuosi tulevat kauas Suomen rajan sisälle, jossa he kaikessa hiljaisuudessa kokoovat ja kiinniottavat suomalaisten poroja, joita osaksi tappavat ja nylkevät ainoastaan poron taljain vuoksi, jättäen isot liharyökkiöt metsään mätänemään, kun näet eivät kesäaikana voi niitä hyväkseen käyttää. Semmoisia liharyökkiöitä on tavattu ja taljoja puissa kuivamassa eli sitä varten riippumassa. Kun porot syksyllä ovat yhteen koottu, on niiden luku välistä hirveällä tavalla vähentynyt. Niin esimerkiksi vuonna 1886 katosi vähintään 600 poroa Sodankylän pitäjän itäisiltä asukkailta ja tämmöinen vähennys tapahtuu joka vuosi, jospa ei aina niin isoissa määrin. Tänä vuonna, kun Sodankylän pitäjän Keminkylän poromiehet olivat lähettäneet 3 miestä rajamaille pitämään silmällä Venäjän lappalaisten tekoja, kohtasivat he 24 kappaletta yhteensidottuja poroja, joita venäläiset eivät ehtineet korjata kun suomalaiset heidät saavuttivat. Pahantekijät itse kumminkin toisen osan kanssa pääsivät metsiin. Yhden poron olivat varkaat tappaneet ja oikeina makusuina ainoastaan syöneet kielen ja saparon, jättäen muun ruumiin mätänemään. Porovarkaan konna saa herroiksi elää!
Kun poronhoito Pohjan perän kylmillä perukoilla vielä nykyään on mitä tärkein elinkeino ja tämmöinen rosvoaminen ei luonnollisesti voi muuta kuin mitä suurimmassa määrässä rasittaa sitä, on yksi osa Sodankylän poromiehistä , sen ohessa kun ovatr ruvenneet laatimaan yhteistä sääntöä poronhoidon paremmaksi järjestämiseksi, päättänyt pitää yleisen kokouksen poromiesten kanssa ja siinä keskustella ne keinot joilla moista rosvoamista voitaisiin ehkäistä ja sitten kääntyä viranomaisten tykö pyytämällä valtion apua siihen, jossa yksityisten toimi ei voi väkivaltaa ehkästä. Toivottavaa onkin, ettei valtio jätä näin tärkeää asiaa huomioonsa ottamatta, sillä se koskee koko ison paikkakunnan toimeentuloa.
Sillä jos sodankyläläisiltä vuosittain otaksutaan vaan 400 poroa rosvoamisen kautta katoavan Venäjän Lappiin, niin tämä vähintään tekee 8000 markkaa vuodelle, joka siksi köyhälle seurakunnalle on isoksi vahingoksi.
Poronhoidosta Lapin läntisellä rajalla Ruotsin ja Norjan kuningaskunnan puolella on paljon puhuttu, paljon riidelty ja paljon kirjoitettu. Ja kumminkin on kaikki tämä koskenut rauhallisia ja rehellisiä aikeita ja hankkeita. Tätä miettiessä ei kohta voi olla kummastelematta miten itäisetrajaolot keisarikuntaa vastaan ovat joutuneet niin aivan unohduksiin , vaikka luullaksemme olot siellä puolen kohta ovat mitä surkeimmalla kannalla. Siellä näet elää vielä jälkimaininkina viha venäläisten ajoilta koska vuosittaisin suomalaisilta raja-asukkailta viedään poroja yli rajan Venäjän Lappiin, josta eivät koskaan palaa. Nyt on tunnettu asia, että porot luonnostaan, varsinkin kesä aikana, kulkevat pohjoista tai paremmin itäpohjoista kohti. Silla tavoin joutuu vuosittain joukko suomalaisten poroja Venäjän puolelle, jossa Venäjän lappalaiset kohta hävittävät. Mutta paljon surkeampi on se kohta, että Venjän lappalaiset joka vuosi tulevat kauas Suomen rajan sisälle, jossa he kaikessa hiljaisuudessa kokoovat ja kiinniottavat suomalaisten poroja, joita osaksi tappavat ja nylkevät ainoastaan poron taljain vuoksi, jättäen isot liharyökkiöt metsään mätänemään, kun näet eivät kesäaikana voi niitä hyväkseen käyttää. Semmoisia liharyökkiöitä on tavattu ja taljoja puissa kuivamassa eli sitä varten riippumassa. Kun porot syksyllä ovat yhteen koottu, on niiden luku välistä hirveällä tavalla vähentynyt. Niin esimerkiksi vuonna 1886 katosi vähintään 600 poroa Sodankylän pitäjän itäisiltä asukkailta ja tämmöinen vähennys tapahtuu joka vuosi, jospa ei aina niin isoissa määrin. Tänä vuonna, kun Sodankylän pitäjän Keminkylän poromiehet olivat lähettäneet 3 miestä rajamaille pitämään silmällä Venäjän lappalaisten tekoja, kohtasivat he 24 kappaletta yhteensidottuja poroja, joita venäläiset eivät ehtineet korjata kun suomalaiset heidät saavuttivat. Pahantekijät itse kumminkin toisen osan kanssa pääsivät metsiin. Yhden poron olivat varkaat tappaneet ja oikeina makusuina ainoastaan syöneet kielen ja saparon, jättäen muun ruumiin mätänemään. Porovarkaan konna saa herroiksi elää!
Kun poronhoito Pohjan perän kylmillä perukoilla vielä nykyään on mitä tärkein elinkeino ja tämmöinen rosvoaminen ei luonnollisesti voi muuta kuin mitä suurimmassa määrässä rasittaa sitä, on yksi osa Sodankylän poromiehistä , sen ohessa kun ovatr ruvenneet laatimaan yhteistä sääntöä poronhoidon paremmaksi järjestämiseksi, päättänyt pitää yleisen kokouksen poromiesten kanssa ja siinä keskustella ne keinot joilla moista rosvoamista voitaisiin ehkäistä ja sitten kääntyä viranomaisten tykö pyytämällä valtion apua siihen, jossa yksityisten toimi ei voi väkivaltaa ehkästä. Toivottavaa onkin, ettei valtio jätä näin tärkeää asiaa huomioonsa ottamatta, sillä se koskee koko ison paikkakunnan toimeentuloa.
Sillä jos sodankyläläisiltä vuosittain otaksutaan vaan 400 poroa rosvoamisen kautta katoavan Venäjän Lappiin, niin tämä vähintään tekee 8000 markkaa vuodelle, joka siksi köyhälle seurakunnalle on isoksi vahingoksi.
11.02.1891 Waasan Lehti no 12
Poromiesten kokous Sodankylän Keminkylässä
Erään sanomalehdissä viime vuonna olleen kirjoituksen johdosta, jossa kerrottiin Venäjän lappalaisten vuotuisista poron rosvoamisretkistä Sodankylän pitäjän itäisiin seutuihin, joista nämä varkaat veivät äärettömiä laumoja poroja, ja jossa kirjoituksessa pyydettiin hallitusta huomioonsa ottamaan Sodankylän poromiesten tukala tila ja auttamaan heitä, oli Oulun läänin kuvernööri ryhtynyt asiaan vaatien kihlakunnan kruununvoudin ja Sodankylän nimismiehen lausuntoa, oliko kirjoituksessa perää ja mihin keinoihin olisi ryhdyttävä mainittuin epäkohtain poistamiseksi. Tämän johdosta piti nyt viime tammikuun 20 p:nä nimismies Sandberg kokouksen Sodankylän Keminkylässä. Keminkylästä yksistään arveltiin varastettavan 500 poroa vuodessa. Ainoa keino poromiesten mielestä oli aidan rakentaminen, joka Kuolajärven poroaidasta vedettäisiin Kemijoen poikki Luirojokeen. Tätä varten poromiehet aikoivat valtiolta anoa korottoman kuoletuslainan 10 000 markkaa ja osanottoa kustannuksiin 2000 markalla, tietää Louhi. Piakkoin aiotaan vielä pitää uusi kokous.
12.02.1891 Kaiku no 17
Poronhoito ja rajaolot Lapissa
Tällä otsakirjoituksella on ”Kaiku” lehden 128 numerossa marraskuun 11 päivältä 1890 kertomus, jossa mainitaan Venäjän lappalaisten vuotuisista rosvoomisretkista Sodankylän pitäjän itäisiin seutuihin, josta he vievät isoja laumoja sodankyläläisten poroja. Mainitussa kirjoituksessa kehoitetaan valtiota huomioonsa ottamaan Sodankylän poronomistajain tukala tila ja ryhtymään keinoihin moisen epäkohdan poistamiseksi.
Tämä kirjoitus on antanut meidän nykyiselle lääninsä parasta harrastavalle kuvernöörillemme aihetta ryhtymään asiaan ja on hän sen johdosta vaatinut sekä Lapin kihlakunnan kruununvoudin että Sodankylän piirin nimismiehen lausuntoa siitä, onko kirjoituksessa perää ja mihin keinoihin olisi ryhdyttävä mainittuin epäkohdain poistamiseksi.
Tämän kuun 20 päivänä pitikin Sodankylän piirin nimismies kokouksen Savukosken tilalla Sodankylän pitäjän Keminkylässä lukuisasti koolla olevain poronomistajain kanssa, ja vakuuttivt poronomistajat, nimismiehen kysymyksiin, oliko ”Kaiku” lehdessä oleva kertomus tosi sekä oliko kirjoituksessa mainittu varastettuin porojen luku, 400 kappaletta vuodessa ainoastaan Sodankylän pitäjän itäisiltä seuduilla olevilta asukkailta, oikea vai oliko ehkä liioiteltu, - että kertomus on kaikin puolin tosi ja että varastettuin porojen luku päinvastoin liian pieni. Poroja näet katoaa Venäjän lappalaisten varkauksien kautta ainoastaan Keminkylästä keskimäärin vähintään 500 kappaletta vuodessa, muutamina vuosina katoaa enemmänkin.
Tämän johdosta tiedusteli nimismies mihin keinoihin olisi ryhdyttävä porovarkauksien ehkäisemiseksi, ja lausuivat kyseessä olevat poronomistajat yksimielisesti että poroaidan rakentaminen pitkin Venäjän rajaa olisi ainoa keino, jolla mainittua epäkohtaa saataisiin poistetuksi.
Heti tutkinnon lopetettua kokoontuivat poronomistajat yleiseen neuvotteluun ja päättivät anoa valtiolta 10 000 markan suuruista korotonta kuoletuslainaa sekä että valtio 5000 markalla ottaisi osaa kulujen suorittamiseen, koska huonot rajaolot suurimmaksi osaksi ovat syynä siihen, että Venäjän lappalaiset estelemättä saavat harjoittaa varkauksiaan. Saapuvilla oleva metsäkonduktöri Bernhard Ericsonia pyydettiin hoitamaan kaikkia aidan kuntoonsaamiseksi välttämättömiä toimia, johon Ericson myöskin suostui. Sen johdosta on hän kuuluttanut yleisen kokouksen kirkonkylässä pidettäväksi ensi maaliskuun 22 päivänä, jossa keskustellaan yleisemmästä osanotosta aidan rakentamiseen ynnä muista asiaa koskevista asioista. Aita joka keminkyläläisten rakentamana vedettäisiin Kuolajärven poroaidan päästä Kemijoen poikki Luirojokeen, jatkettaisiin jos muitten kyläin asukkaat yhtyvät keminkyläläisten tuumaan, Pokan talon tienoille Kittilän rajalla, jossa se yhtyisi Kittilän poroaitaan, ja niin muodoin olisi koko Sodankylä, Kuolajärvi ja Kittilä varjellut lappalaisilta porovarkailta. Toivottavaa olisi, että valtio ottaisi huomioonsa poronomistajain tukalan tilan ja ojentaisi auttavan käden heidän hankkeellensa.
13.09.1893 Kaiku no 108
Porokokoukset – Sodankylässä 1. päivänä syyskuuta
Porokokoukset olivat täällä. Kuten edeltäkin oli ilmoitettu, kirkonkylässä elokuun 23 päivänä ja Savukoskella elokuun 26 päivänä. Heinäntekoajasta huolimatta oli näihin kokouksiin saapunut väkeä jotensakin runsaasti, aina ”kota-lapista” asti. Ilmoituksia tehtiin kysymysten mukaan ja yksimielisyys näkyi ylipäänsä olevan kaikissa ilmoituksissa. Muutamat kumminkin pitivät liian suurena sen ilmoituksen että poroista tulisi vuosittain puhdasta voittoa 30 prosenttia. Poroja ilmoitettiin kunnassa olevan 20 tuhatta, joista yksin Keminkylän paliskunnassa 5000 ja Lapin paliskunnassa 8000. Neliöpenikulman alalla ilmoitettiin voivan elättää 200 poroa. Viime kymmenenä vuotena sanottiin porot tuntuvasti lisääntyneen. Vahinkoja ilmoitettiin vähän ja nekin melkein yksinomaa rovaniemeläisten ja kemijärveläisten porojen tekemiä. Porosta ilmoitettiin että siitä on hyvin monipuolinen hyöty ja että se on täällä välttämättömän tarpeellinen ja yleishyödyllinen eläin. Lausuttiin toivomuksia että lappalaiset, joille nykyinen poro-ohjesääntö on sopimaton, saisivat erityisen heille sopivan säännön ja että siihen kokoukseen, jonka herra kuvernööri Lapin kihlakunnassa tulee pitämään, saisi lähettää useampi kuin 2 edustajaa, sillä olosuhteet eri osissa pitäjää ovat erilaiset: ainakin saisi olla 1 Keminkylän 1 Alaperän, 1 Lapin ja 1 muitten paliskuntain puolesta. Ylipäänsä olivat ilmoitukset Keminkylässä samat kuin kirkonkylässäkin, vaan poroista olevaa hyötyä ei keminkyläläiset voineet tarkoin määrätä, sillä heiltä katoaa osaksi Venäjänlappalaisten varastuksen ja osaksi muun tavattoman hukkaantumisen kautta vuosittain n. 500-600 poroa; arvelivat sen kumminkin 25 prosentiksi. - D.M.
Poromiesten kokous Sodankylän Keminkylässä
Erään sanomalehdissä viime vuonna olleen kirjoituksen johdosta, jossa kerrottiin Venäjän lappalaisten vuotuisista poron rosvoamisretkistä Sodankylän pitäjän itäisiin seutuihin, joista nämä varkaat veivät äärettömiä laumoja poroja, ja jossa kirjoituksessa pyydettiin hallitusta huomioonsa ottamaan Sodankylän poromiesten tukala tila ja auttamaan heitä, oli Oulun läänin kuvernööri ryhtynyt asiaan vaatien kihlakunnan kruununvoudin ja Sodankylän nimismiehen lausuntoa, oliko kirjoituksessa perää ja mihin keinoihin olisi ryhdyttävä mainittuin epäkohtain poistamiseksi. Tämän johdosta piti nyt viime tammikuun 20 p:nä nimismies Sandberg kokouksen Sodankylän Keminkylässä. Keminkylästä yksistään arveltiin varastettavan 500 poroa vuodessa. Ainoa keino poromiesten mielestä oli aidan rakentaminen, joka Kuolajärven poroaidasta vedettäisiin Kemijoen poikki Luirojokeen. Tätä varten poromiehet aikoivat valtiolta anoa korottoman kuoletuslainan 10 000 markkaa ja osanottoa kustannuksiin 2000 markalla, tietää Louhi. Piakkoin aiotaan vielä pitää uusi kokous.
12.02.1891 Kaiku no 17
Poronhoito ja rajaolot Lapissa
Tällä otsakirjoituksella on ”Kaiku” lehden 128 numerossa marraskuun 11 päivältä 1890 kertomus, jossa mainitaan Venäjän lappalaisten vuotuisista rosvoomisretkista Sodankylän pitäjän itäisiin seutuihin, josta he vievät isoja laumoja sodankyläläisten poroja. Mainitussa kirjoituksessa kehoitetaan valtiota huomioonsa ottamaan Sodankylän poronomistajain tukala tila ja ryhtymään keinoihin moisen epäkohdan poistamiseksi.
Tämä kirjoitus on antanut meidän nykyiselle lääninsä parasta harrastavalle kuvernöörillemme aihetta ryhtymään asiaan ja on hän sen johdosta vaatinut sekä Lapin kihlakunnan kruununvoudin että Sodankylän piirin nimismiehen lausuntoa siitä, onko kirjoituksessa perää ja mihin keinoihin olisi ryhdyttävä mainittuin epäkohdain poistamiseksi.
Tämän kuun 20 päivänä pitikin Sodankylän piirin nimismies kokouksen Savukosken tilalla Sodankylän pitäjän Keminkylässä lukuisasti koolla olevain poronomistajain kanssa, ja vakuuttivt poronomistajat, nimismiehen kysymyksiin, oliko ”Kaiku” lehdessä oleva kertomus tosi sekä oliko kirjoituksessa mainittu varastettuin porojen luku, 400 kappaletta vuodessa ainoastaan Sodankylän pitäjän itäisiltä seuduilla olevilta asukkailta, oikea vai oliko ehkä liioiteltu, - että kertomus on kaikin puolin tosi ja että varastettuin porojen luku päinvastoin liian pieni. Poroja näet katoaa Venäjän lappalaisten varkauksien kautta ainoastaan Keminkylästä keskimäärin vähintään 500 kappaletta vuodessa, muutamina vuosina katoaa enemmänkin.
Tämän johdosta tiedusteli nimismies mihin keinoihin olisi ryhdyttävä porovarkauksien ehkäisemiseksi, ja lausuivat kyseessä olevat poronomistajat yksimielisesti että poroaidan rakentaminen pitkin Venäjän rajaa olisi ainoa keino, jolla mainittua epäkohtaa saataisiin poistetuksi.
Heti tutkinnon lopetettua kokoontuivat poronomistajat yleiseen neuvotteluun ja päättivät anoa valtiolta 10 000 markan suuruista korotonta kuoletuslainaa sekä että valtio 5000 markalla ottaisi osaa kulujen suorittamiseen, koska huonot rajaolot suurimmaksi osaksi ovat syynä siihen, että Venäjän lappalaiset estelemättä saavat harjoittaa varkauksiaan. Saapuvilla oleva metsäkonduktöri Bernhard Ericsonia pyydettiin hoitamaan kaikkia aidan kuntoonsaamiseksi välttämättömiä toimia, johon Ericson myöskin suostui. Sen johdosta on hän kuuluttanut yleisen kokouksen kirkonkylässä pidettäväksi ensi maaliskuun 22 päivänä, jossa keskustellaan yleisemmästä osanotosta aidan rakentamiseen ynnä muista asiaa koskevista asioista. Aita joka keminkyläläisten rakentamana vedettäisiin Kuolajärven poroaidan päästä Kemijoen poikki Luirojokeen, jatkettaisiin jos muitten kyläin asukkaat yhtyvät keminkyläläisten tuumaan, Pokan talon tienoille Kittilän rajalla, jossa se yhtyisi Kittilän poroaitaan, ja niin muodoin olisi koko Sodankylä, Kuolajärvi ja Kittilä varjellut lappalaisilta porovarkailta. Toivottavaa olisi, että valtio ottaisi huomioonsa poronomistajain tukalan tilan ja ojentaisi auttavan käden heidän hankkeellensa.
13.09.1893 Kaiku no 108
Porokokoukset – Sodankylässä 1. päivänä syyskuuta
Porokokoukset olivat täällä. Kuten edeltäkin oli ilmoitettu, kirkonkylässä elokuun 23 päivänä ja Savukoskella elokuun 26 päivänä. Heinäntekoajasta huolimatta oli näihin kokouksiin saapunut väkeä jotensakin runsaasti, aina ”kota-lapista” asti. Ilmoituksia tehtiin kysymysten mukaan ja yksimielisyys näkyi ylipäänsä olevan kaikissa ilmoituksissa. Muutamat kumminkin pitivät liian suurena sen ilmoituksen että poroista tulisi vuosittain puhdasta voittoa 30 prosenttia. Poroja ilmoitettiin kunnassa olevan 20 tuhatta, joista yksin Keminkylän paliskunnassa 5000 ja Lapin paliskunnassa 8000. Neliöpenikulman alalla ilmoitettiin voivan elättää 200 poroa. Viime kymmenenä vuotena sanottiin porot tuntuvasti lisääntyneen. Vahinkoja ilmoitettiin vähän ja nekin melkein yksinomaa rovaniemeläisten ja kemijärveläisten porojen tekemiä. Porosta ilmoitettiin että siitä on hyvin monipuolinen hyöty ja että se on täällä välttämättömän tarpeellinen ja yleishyödyllinen eläin. Lausuttiin toivomuksia että lappalaiset, joille nykyinen poro-ohjesääntö on sopimaton, saisivat erityisen heille sopivan säännön ja että siihen kokoukseen, jonka herra kuvernööri Lapin kihlakunnassa tulee pitämään, saisi lähettää useampi kuin 2 edustajaa, sillä olosuhteet eri osissa pitäjää ovat erilaiset: ainakin saisi olla 1 Keminkylän 1 Alaperän, 1 Lapin ja 1 muitten paliskuntain puolesta. Ylipäänsä olivat ilmoitukset Keminkylässä samat kuin kirkonkylässäkin, vaan poroista olevaa hyötyä ei keminkyläläiset voineet tarkoin määrätä, sillä heiltä katoaa osaksi Venäjänlappalaisten varastuksen ja osaksi muun tavattoman hukkaantumisen kautta vuosittain n. 500-600 poroa; arvelivat sen kumminkin 25 prosentiksi. - D.M.
Koltat ovat käyneet rosvoamassa poroja tiettävästi Seitavaarassa asti.
VastaaPoista