Minulla on tapana haalia tausta aineistoa tutkimuksia tehessä ja Mustan sukuun perehtyessä minun silmään pomppas nettikirppiksellä tämä opus. Joskus aikaa jo olen ensimmäisen kerran saanu näköhavainnon tämmösestä kirjasta mutta nyt sitten piti jo ostaa ku oli niin halpaan hintaan tyrkyllä. Kirjassa on kaksi osaa, sivut 3-124 käsittää kattavan muistelus- ja historiaosan ja sivut 129-349 on sukutauluja Kyröistä tai oikeastaan melkein kaikista Inarin suvuista siellä taitaa olla edes yksi maininta.
Tähän täytyy kirjata pari huomaamani virhettä:
Kirjan ensimmäinen kappale käsittelee Ganander-sukua, oli varmasti vuonna 2000 vielä ihan tietoa mutta ei todellakaan oikeaa tietoa. Sittemmin on todistettu moneen kertaan ettei Ganander/Tornberg suvulla ole mitään tekoa Inarin Kyröjen kanssa. Kirjan sukutaulut lähtevät siis liikkeelle virheellisestä esiäidistä joksi on merkitty Catharina Walborg Ganander, hän kuoli todellisuudessa reilun puolen vuoden ikäisenä Enontekiöllä. Oikea esiäiti on Carin Henriksdotter Kyrö s. 20.12.1730 Enontekiö, vanhemmat Henrik Johansson Kyrö ja Anna Larsdotter Ala.
Kirjan ensimmäinen kappale käsittelee Ganander-sukua, oli varmasti vuonna 2000 vielä ihan tietoa mutta ei todellakaan oikeaa tietoa. Sittemmin on todistettu moneen kertaan ettei Ganander/Tornberg suvulla ole mitään tekoa Inarin Kyröjen kanssa. Kirjan sukutaulut lähtevät siis liikkeelle virheellisestä esiäidistä joksi on merkitty Catharina Walborg Ganander, hän kuoli todellisuudessa reilun puolen vuoden ikäisenä Enontekiöllä. Oikea esiäiti on Carin Henriksdotter Kyrö s. 20.12.1730 Enontekiö, vanhemmat Henrik Johansson Kyrö ja Anna Larsdotter Ala.
Sivulla 48 Luostarinen taas väittää Tanhua-suvun tullee Inariin Norjasta ja olevan Tauchum-sukua alunperin. Tanhua-suku tulee Sodankylästä ja sitä on monen lähtöstä. Tällä sivulla mainittu Törmäsen torppari Kustaa Tanhua on Sompiolaisen Keitsa-suvun jälkeläinen. Kustaan isänisä Johan Thomasson Tanhua oli isänsä ainoa lapsi, kaksi vanhempaa velipuolta oli äidin 1. aviosta.
Yleisenä kommenttina voisi sanoa että historia osassa kirjoittaja on välissä turhan tunteella ja paatoksella ottanut itse kantaa asioihin joka ainakin minun lukemistani jonkin verran haittasi. Hauskoja poimintoja kunnan asiakirjoista ja monen monta tuttua nimeä aiemmista tutkimuksista tuli vastaan ja sai vähän lihaa päällensä. Sukututkimusosio oli vähän raskas luettava kun itse olen tottunut Sukujutut-ohjelmaan joka tulostaa eri tavalla kirjatut aineistot ja tässä kirjassa edettiin sukupolvikerrallaan ja joutui hyppimään kymmeniäkin sivuja seuratessa samaa perhettä eteenpäin.
Loppusanoina toivoisin että joku ottais koppia ja päivittäisi kyseisen kirjan nykypäivään, sen verran epämääräisiä merkintöjä välissä tauluissa ja varmasti 23 vuodessa yksi jos toinenkin vanhemman polven edustaja on jo siirtynyt manan majoille kuten kirjan kirjoittajakin ja uusia sukupolvia syntynyt.
Inarilaisteko-palkinto
Yleisenä kommenttina voisi sanoa että historia osassa kirjoittaja on välissä turhan tunteella ja paatoksella ottanut itse kantaa asioihin joka ainakin minun lukemistani jonkin verran haittasi. Hauskoja poimintoja kunnan asiakirjoista ja monen monta tuttua nimeä aiemmista tutkimuksista tuli vastaan ja sai vähän lihaa päällensä. Sukututkimusosio oli vähän raskas luettava kun itse olen tottunut Sukujutut-ohjelmaan joka tulostaa eri tavalla kirjatut aineistot ja tässä kirjassa edettiin sukupolvikerrallaan ja joutui hyppimään kymmeniäkin sivuja seuratessa samaa perhettä eteenpäin.
Loppusanoina toivoisin että joku ottais koppia ja päivittäisi kyseisen kirjan nykypäivään, sen verran epämääräisiä merkintöjä välissä tauluissa ja varmasti 23 vuodessa yksi jos toinenkin vanhemman polven edustaja on jo siirtynyt manan majoille kuten kirjan kirjoittajakin ja uusia sukupolvia syntynyt.
Inarilaisteko-palkinto
2010 USKO LUOSTARINEN, mittava työ inarilaisena suku- ja paikallishistorian tutkijana
