Kuten tiedetään ollaan para-aikaa pohtimassa kysymystä, mihin Sodankylän uusi kirkko sijoitetaan. Erimielisyyttä tästä asiasta on syntynyt sekä anojain että päättäjäin piirissä. Suotakoon minullekin tästä – anojana muutama sana lausua.
Kaikki me tiedämme asian olevan sitä laatua, että se kuuluu välttämättömimpiin tai että tämä Suomen laajin seurakunta on kahtia halkaistava. Asia on nostettu kysymyksen alaiseksi jo vuosia sitten ja onkin jo tultu niin pitkälle, että ei oikeastaan muuta kuin ryhdyttävä työhön. Mutta miksi ei ryhdytä sitten työhön, joka vaikuttaisi valmistumiseen päin? Niin, se on tosiaankin kysymys, joka kaipaa vastausta. Paikkaa sanotaan olevan kaksi, vaikka meidän alaperäläisten mielestä ei niitä ole kuin yksi. Mitä sitten keminkyläläiset siihen sanovat, jos me huomautamme, että se on Kilpimaan kangas Pelkosenniemellä , joka on oikea kirkon paikka. Tätä asiaa koetan vähän valaista, vaikka kyllä se jo itsestään on selvä, mutta kuitenkin suotakoon sillekkin joku rivinen. Ajatelkaamme muutamanlaisia tilastoja, esimerkiksi matkustajista. Jos meistä joku seisoisi keminkyläläisten toivomalla kirkonpaikalla, joka ehkä on Kemijoen rannalla, siis kesäajan kulkutien varrella ja merkitsisi ne matkustajat, jotka mainittua jokea pitkin tulevat, niin selvää on, että eihän kesän pitkään saisi tilastonsa tiliin muita kuin keminkyläläisiä ja poikkeuksena jonkun alaperäis-onkimiehen. Kun sitten tahdotaan talven matkustajatilastoa tietää, on mentävä postitien varrelle, joka on myöskin luultavaa, että se on lähellä – kysymyksessä olevaa paikkaa, siis paikkakunnan ainoalla talven kulkureitillä. Yhtä selvää kuin äskenkin, on myös nyt, että eihän saa tilastoonsa muita kuin keminkyläläisiä, jotka tulevat Pelkosenniemeltä, ja poikkeuksena jonkun alaperäläisen heinän vedättäjän, joka toisinaan kemijärveläisen kanssa vie heiniä tukkisavotoihin, jotka viime mainitut ovat nykyvuosina Lapin metsissä majailleet. Tosin tukkityömaiden kautta on syntynyt jonkinmoista väen liikettä Keminkylässäkin, mutta ei niitä tässä merkityksessä voi pitää matkustajina; sitä paitsi ne ovat hyvin horjuvaisia numeroita, koska toisina vuosina tukkiliikkeet voivat liikkua toisten jokien latvoilta.
Nyt ehkä keminkyläläinen ja moni muukin sanoo, että matkustavaisilleko alaperäläiset aikovat kirkkonsa rakentaa. Päältäpäin katsoen näyttää tälläinen puhetapa ehkä hyvinkin epämukavalta, mutta katselkaamme asiaa lähemmin, niin huomaamme, että meidän oloissa on kirkossa käynti toisten asioiden kanssa hyvin läheisessa yhteydessä. - Emme kai me lähde 60-70 kilometriä ainoastaan kirkon tähden sauvomaan, vaan me varaamme muitakin asioita niin paljon kuin mahdollista. Jos me nyt vuorostamme astumme alaperäläisten kirkonpaikalle Kilpimaan kankaalle Pelkosenniemellä, niin huomaamme, että toisenlaiset numerot on täällä saatavana matkustajain tilastoon kuin Keminkylässä. Niin hyvin Kemin kuin Luiron, Kairalan ja Suvannon kyläläiset voi tästä katsoen hyvin merkitä – sillä nuo jälkimmäiset yhtyvät noin ½ km ennen kirkonpaikkaa yhdeksi seurueeksi edellisten kanssa Kitisjoen haarassa . Sivumennen mainittakoon, että se on myöskin paikka, joka muodostaa varsinaisen Suomen höyrylaivareitin pohjoisimman pään. Tässä nyt mainitulla paikalla seisoessa on saatu tilastoon muun muassa seuraavaa: kaikki keminkyläläiset, lukuunottamatta harvoja poikkeuksia, kulkevat Pelkosenniemellä ainakin kerran muta useampiakin kertoja kesässä. Sillä onhan luonnollista, että he samoin kuin mekin tarvitsemme suuresta määrin etelämaalaisia tuotteita etupäässä ruoka-aineita. Muita teitä heidän on mahdoton niitä kuljettaa, olkoompa se sitten tuontia tai vientiä. Tästä näemme, että Pelkosenniemi sanan varsinaisessa merkityksessä on heidän satamapaikkansa. Numerot osoittavat, että keminkyläläiset ovat vilkkaassa yhteydessä Pelkosenniemen väestön kanssa. Kymmenet ehkä sadatkin ovat veneiden lukumäärät jotka kesän pitkään mainitulla niemellä kulkevat. Mitä siitä sitten puuttuisi, jos ei kirkkoon mennä, kun kerran samalla kylällä ollaan? Näin ollen keminkyläläiset voisivat suurella mielihyvällä nauttia siitä hyvästä, minkä tälläinen jakaminen aikaan saa. Mutta alaperäläisille se olisi ihan mahdotonta ainoastaan kirkon tähden lähteä sauvomaan suuria veneitä tottumattomina sauvoinmiehinä 60km koskista jokea Savukoskelle. Ei, sellaista kuormaa me emme voi itsellemme laittaa. Mitä Kairalan, Luiron ja Suvannon kyläläisiin tulee, ovat he samassa asemassa, sillä heidänkin on haettava tarpeensa Pelkosenniemen kautta. Näin ollen me voimme pitää Pelkosennientä uuden seurakunnan keskipisteenä, joskaan se ei maantieteellisesti sitä ole. Mutta ”mehän syömme elääksemme, emmekä elä syödäksemme”. Ja me rakennamme kirkot ihmisille emmekä ihmisiä kirkolle. Talvella matkustavat mainittujen kyläkuntain ihmiset vielä suurilukuisempina joukkoina Pelkosenniemellä, joko siitä palaten tai sitten matkaa jatkaen aina rautatien päähän saakka Rovaniemelle. Onhan selvää, että kaikilla meillä on jotain asiaa ja saatavaa rautatien päästä. - Ja samoin kuin kesällä on Pelkosenniemi nytkin teiden yhtymäkohta mainituilla kylillä. Taaskin tulemme siihen johtopäätökseen, että Pelkosenniemi on keskipiste niin kesällä kuin talvellakin.
Monessa on herättänyt suurta kummeksumista juuri se, että on voitu nostaa sellainen kysymys, jonka tarkoitus on rakentaa kirkko Keminkylään. Varmaa on, että edelleenkin alaperäläisillä jatkuisi vielä entinen sääntö, tai se, että pappia palkkaamme, mutta emme näe kuin ainoastaan kinkerimatkoillansa. Silla sanan varsinaisessa merkityksessä se ei suurimmalle yleisölle hyödytä juuri mitään, jos kirkko Keminkylään tehdään, ei ainakaan alaperäläisille.Savukoski itse asiassa on hyvin pieni ja yksinäinen kylä, joten me voimme suurella syyllä vakuuttaa, että tuskin siellä kuulijakunta yli kymmenen monestikaan nousisi. Kuvaavia todisteita tälle olisi saatavissa heidän kansakouluhistoriastaan, mutta vihoittelemisen välttämiseksi olkoot ne tässä mainitsematta.
Sitä, että tässä kirjoituksessani olisin loukannut toista tai
toista osapuolta, pyydän anteeksi. Ja lopuksi toivoisin että me kaikki, niin
alaperäläiset kuin keminkyläläisetkin, yhtyisimme asiassa ja ajaisimme asian
asiana perille emmekä riitele puolueellisesti omaa parasta katsoen, vaan
katsomme suurimman yleisön mielipidettä ja ennen kaikkea oikeutta, niin siten
me rakennamme kirkon Sodankylän Alaperän Pelkosenniemelle pitämällä silmällä,
että oikeus on elänyt ja elää vielä meidänkin kanssamme ja siinä pysymista
meidän suomenniemeläisten nykyinenkin velvollisuus ennen kaikkea vaatii – Tuomi
Toivonen
