Uutisia Keminkylän poropalkisilta - osa 2

20.02.1907 Tornion Lehti no 15
Susia kuuluu liikkuvan koko runsaasti Sodankylän koillisessa osassa Nuortia vasten, aina kymmenkuntakin yhdessä parvessa. Jopa joku peto on uskaltanut näin kovan hangen aikana tulla aivan lähelle kyliäkin ”asemaa” tarkastamaan. Poroja kuuluu olevan raatoina vähän matkan päästtä, kun eivät miehet pääse sivakoillaan niin nopeaan kuin peto hankea pitkin. Nyt on Keminkylän ja Sompion paliskunnan käsittävä ajometsästys päätetty toimeenpanna. Kuuluu neljäkymmentä miestä kokoonkutsutun, joten jollei hanki yhä pysy kovana, on toivo saada edes joku peto hengiltä porokarjoja verottamasta. Saispa niistä jonkun ”hukkaturkin” vaivoistaan. - P.P.

07.03.1912 Suomalainen Wirallinen Lehti no 56
Poroaitojen rakentaminen
Sodankylän pitäjän Lapin ja Inarin pitäjän Ivalon yhdistyneille poropaliskunnille on myönnetty oikeus tuotta Norjasta tullivapaasti 5000 kiloa rautalankaa, 1000 kiloa kiinnityshakoja ja 3000 kiloa nauloja, jotka tulevat käytettäväksi sen 10 km:n pituisen rautalanka-aidan rakentamiseen, joka muodostaa osan mainitun poroyhtiön rakennettavaksi aikomasta Keminkylän ja Paatsjoen välisestä poroesteaidasta. Tämä tullivapaus on myönnetty ehdolla, että Inarin kruununnimismies valvoo ettei näitä rakennusaineita Inariin tuoda mainittuja määriä enempää ja ettei niitä sieltä kuljeteta muualle Suomeen.

04.09.1913 Kansan Tahto no 201
Kuolajärven-Sodankylä välisen poroaidan paikasta riidellään 

Viime huhtikuussa päätti Sodankylän Keminkylän poropaliskunta rakentaa väliaidan Kuolajärven pohjois-paliskunnan rajalle aitayhtiön rajaa eli vanhaa aitaa myöten. Pohjoispaliskunta Kuolajärvellä valitti tästä huomauttae, että aita näinollen tulisi kulkemaan paliskunnan ja Kuolajärven pitäjän rajain sisällä, vaikka rajan pitää kulkea juuri pitäjän rajalla. Pohjoispaliskunta viittasi siihen, että Keminkylän poropaliskunta mielii toisen paliskunnan syöttömaita.

Keminkylän paliskunta väitti, että riidanalainen maa-ala kuuluu kruunulle ja että uuden aidan rakentaminen tulisi aivan suhteettoman kalliiksi.

Asian on kuvernöörin virasto ratkaissut: ja koska tuo aita nytkin on pantu kulkemaan entistä rajaa pitkin, kulkien riidanalaiselta osuudeltaan kruunun maalla ja riidanalainen maa-alue, jota valittaja-paliskunta itselleen tahtoo, myöskin ja ainakin vielä, on kruunun maata, on kuvernöörin virasto hyljännyt valituksen nykyisten olosuhteiden vallitessa.

19.01.1915 Perä-Pohjolainen no 7
Korkein sallittu poromäärä eri paliskunnissa
Siinä mietinnössä, jonka poronlaidunkomissiooni on laatinut poronhoitoasioista, ehdotetaan myöskin kuinka paljon vuotta vanhempia poroja enintään saisi olla kussakin eri paliskunnassa poikkeustapauksessa kumminkin saisi paliskunnassa oleva poroluku olla korkeintaan sallittua poromäärää enintään 5 prosenttia suurempi, vaan olisi silloin liioista poroista suoritettava 2 markkaa kustakin porosta laidunveroa, minkä veron muuten komissiooni ehdottaa 10 penniksi poroa kohti. Komissioonin laatiman ehdotuksen mukaan olisi porojen luku eri paliskunnissa rajoitettava seuraaviin määriin:

Kunta	Paliskunta	Porojen lukumäärä
Utsjoki	Kaldoaivi	4000
	Paistunturi	3500
Inari	Muddusjärvi	6000
	Paatsjoki	2500
	Paadari	5500
	Ivalo	5000
	Kyrö	5000
Enontekiö	Näkkälä	4500
	Lappi	4500
	Peltovuoma	2000
Muonio	Muonio	1400
Kittilä	Kuivasalmi	5000
	Alakylä	800
	Kyrö	2000
	Kaukonen	1200
Sodankylä	Lappi	7000
	Keminkylä	7500
	Orajärvi	3500
	Sattasniemi	3000
	Syväjärvi	3000
	Pyhäjärvi	600
	Keminiemi	400
Kuolajärvi	Etelä-Kuolajärvi	4000
	Pohjois-Kuolajärvi	7000
Kemijärvi	Kemijärvi läntinen	1500
	Hirvasniemi	700
	Suomuvuoma	250
Rovaniemi	Narkaus	1000
	Poikajärvi	2400
	Kalliosalmi	1800
	Jääskö	900
	Niemelä	500
	Muurola	1000
	Mänty	500
Tervola-Rovaniemi	Saukkojärvi	-
Simo-Ii	Simojoen Isosydänmaa	1000
Kemi-Simo	Kemi-Simo	800
Kolari	Yläpalkinen	800
	Alapalkinen	1000
Turtola	Orajärvi	800
Ylitornio	Raanujärvi	500
	Meltosjärvi	400
	Lohijärvi	1000
Kuusamo	Livo	700
	Timisjärvi	850
	Tolva	600
	Mikkola	700
	Enojärvi	600
	Oivanki	1000
	Akanlahti	650
	Kallioluoma	900
	Oijusluoma	400
	Irni	500
	Alakitka	500
Taivalkoski	Taivalkoski	900
	Jokijärvi	800
Pudasjärvi	Mäntyjärvi	450
	Pintamo	1000
	Livo	400
	Kuukas	750
	Kollaja	400
	Ikonen	200
	Pudasjärvi	1000
Ii	Alasydänmaa	400
	Kiimingin puoleinen	400
Suomussalmi	Hossa	800
Hyrynsalmi	Halla	2000
Suomussalmi	Näljänkä	700

Uutisia Keminkylän poropalkisilta - osa 1

14.11.1890 Aamulehti no 265 (sama kirjoitus kuin Kaiku nro 128 )
Poronhoito ja rajaolot Lapissa 

Tästä kirjoittaa ”Peräpohjolan poromies” Kaiulle näin:
Poronhoidosta Lapin läntisellä rajalla Ruotsin ja Norjan kuningaskunnan puolella on paljon puhuttu, paljon riidelty ja paljon kirjoitettu. Ja kumminkin on kaikki tämä koskenut rauhallisia ja rehellisiä aikeita ja hankkeita. Tätä miettiessä ei kohta voi olla kummastelematta miten itäisetrajaolot keisarikuntaa vastaan ovat joutuneet niin aivan unohduksiin , vaikka luullaksemme olot siellä puolen kohta ovat mitä surkeimmalla kannalla. Siellä näet elää vielä jälkimaininkina viha venäläisten ajoilta koska vuosittaisin suomalaisilta raja-asukkailta viedään poroja yli rajan Venäjän Lappiin, josta eivät koskaan palaa. Nyt on tunnettu asia, että porot luonnostaan, varsinkin kesä aikana, kulkevat pohjoista tai paremmin itäpohjoista kohti. Silla tavoin joutuu vuosittain joukko suomalaisten poroja Venäjän puolelle, jossa Venäjän lappalaiset kohta hävittävät. Mutta paljon surkeampi on se kohta, että Venjän lappalaiset joka vuosi tulevat kauas Suomen rajan sisälle, jossa he kaikessa hiljaisuudessa kokoovat ja kiinniottavat suomalaisten poroja, joita osaksi tappavat ja nylkevät ainoastaan poron taljain vuoksi, jättäen isot liharyökkiöt metsään mätänemään, kun näet eivät kesäaikana voi niitä hyväkseen käyttää. Semmoisia liharyökkiöitä on tavattu ja taljoja puissa kuivamassa eli sitä varten riippumassa. Kun porot syksyllä ovat yhteen koottu, on niiden luku välistä hirveällä tavalla vähentynyt. Niin esimerkiksi vuonna 1886 katosi vähintään 600 poroa Sodankylän pitäjän itäisiltä asukkailta ja tämmöinen vähennys tapahtuu joka vuosi, jospa ei aina niin isoissa määrin. Tänä vuonna, kun Sodankylän pitäjän Keminkylän poromiehet olivat lähettäneet 3 miestä rajamaille pitämään silmällä Venäjän lappalaisten tekoja, kohtasivat he 24 kappaletta yhteensidottuja poroja, joita venäläiset eivät ehtineet korjata kun suomalaiset heidät saavuttivat. Pahantekijät itse kumminkin toisen osan kanssa pääsivät metsiin. Yhden poron olivat varkaat tappaneet ja oikeina makusuina ainoastaan syöneet kielen ja saparon, jättäen muun ruumiin mätänemään. Porovarkaan konna saa herroiksi elää!

Kun poronhoito Pohjan perän kylmillä perukoilla vielä nykyään on mitä tärkein elinkeino ja tämmöinen rosvoaminen ei luonnollisesti voi muuta kuin mitä suurimmassa määrässä rasittaa sitä, on yksi osa Sodankylän poromiehistä , sen ohessa kun ovatr ruvenneet laatimaan yhteistä sääntöä poronhoidon paremmaksi järjestämiseksi, päättänyt pitää yleisen kokouksen poromiesten kanssa ja siinä keskustella ne keinot joilla moista rosvoamista voitaisiin ehkäistä ja sitten kääntyä viranomaisten tykö pyytämällä valtion apua siihen, jossa yksityisten toimi ei voi väkivaltaa ehkästä. Toivottavaa onkin, ettei valtio jätä näin tärkeää asiaa huomioonsa ottamatta, sillä se koskee koko ison paikkakunnan toimeentuloa.

Sillä jos sodankyläläisiltä vuosittain otaksutaan vaan 400 poroa rosvoamisen kautta katoavan Venäjän Lappiin, niin tämä vähintään tekee 8000 markkaa vuodelle, joka siksi köyhälle seurakunnalle on isoksi vahingoksi.

11.02.1891 Waasan Lehti no 12
Poromiesten kokous Sodankylän Keminkylässä 
Erään sanomalehdissä viime vuonna olleen kirjoituksen johdosta, jossa kerrottiin Venäjän lappalaisten vuotuisista poron rosvoamisretkistä Sodankylän pitäjän itäisiin seutuihin, joista nämä varkaat veivät äärettömiä laumoja poroja, ja jossa kirjoituksessa pyydettiin hallitusta huomioonsa ottamaan Sodankylän poromiesten tukala tila ja auttamaan heitä, oli Oulun läänin kuvernööri ryhtynyt asiaan vaatien kihlakunnan kruununvoudin ja Sodankylän nimismiehen lausuntoa, oliko kirjoituksessa perää ja mihin keinoihin olisi ryhdyttävä mainittuin epäkohtain poistamiseksi. Tämän johdosta piti nyt viime tammikuun 20 p:nä nimismies Sandberg kokouksen Sodankylän Keminkylässä. Keminkylästä yksistään arveltiin varastettavan 500 poroa vuodessa. Ainoa keino poromiesten mielestä oli aidan rakentaminen, joka Kuolajärven poroaidasta vedettäisiin Kemijoen poikki Luirojokeen. Tätä varten poromiehet aikoivat valtiolta anoa korottoman kuoletuslainan 10 000 markkaa ja osanottoa kustannuksiin 2000 markalla, tietää Louhi. Piakkoin aiotaan vielä pitää uusi kokous.

12.02.1891 Kaiku no 17
Poronhoito ja rajaolot Lapissa 
Tällä otsakirjoituksella on ”Kaiku” lehden 128 numerossa marraskuun 11 päivältä 1890 kertomus, jossa mainitaan Venäjän lappalaisten vuotuisista rosvoomisretkista Sodankylän pitäjän itäisiin seutuihin, josta he vievät isoja laumoja sodankyläläisten poroja. Mainitussa kirjoituksessa kehoitetaan valtiota huomioonsa ottamaan Sodankylän poronomistajain tukala tila ja ryhtymään keinoihin moisen epäkohdan poistamiseksi.

Tämä kirjoitus on antanut meidän nykyiselle lääninsä parasta harrastavalle kuvernöörillemme aihetta ryhtymään asiaan ja on hän sen johdosta vaatinut sekä Lapin kihlakunnan kruununvoudin että Sodankylän piirin nimismiehen lausuntoa siitä, onko kirjoituksessa perää ja mihin keinoihin olisi ryhdyttävä mainittuin epäkohdain poistamiseksi.

Tämän kuun 20 päivänä pitikin Sodankylän piirin nimismies kokouksen Savukosken tilalla Sodankylän pitäjän Keminkylässä lukuisasti koolla olevain poronomistajain kanssa, ja vakuuttivt poronomistajat, nimismiehen kysymyksiin, oliko ”Kaiku” lehdessä oleva kertomus tosi sekä oliko kirjoituksessa mainittu varastettuin porojen luku, 400 kappaletta vuodessa ainoastaan Sodankylän pitäjän itäisiltä seuduilla olevilta asukkailta, oikea vai oliko ehkä liioiteltu, - että kertomus on kaikin puolin tosi ja että varastettuin porojen luku päinvastoin liian pieni. Poroja näet katoaa Venäjän lappalaisten varkauksien kautta ainoastaan Keminkylästä keskimäärin vähintään 500 kappaletta vuodessa, muutamina vuosina katoaa enemmänkin.

Tämän johdosta tiedusteli nimismies mihin keinoihin olisi ryhdyttävä porovarkauksien ehkäisemiseksi, ja lausuivat kyseessä olevat poronomistajat yksimielisesti että poroaidan rakentaminen pitkin Venäjän rajaa olisi ainoa keino, jolla mainittua epäkohtaa saataisiin poistetuksi.

Heti tutkinnon lopetettua kokoontuivat poronomistajat yleiseen neuvotteluun ja päättivät anoa valtiolta 10 000 markan suuruista korotonta kuoletuslainaa sekä että valtio 5000 markalla ottaisi osaa kulujen suorittamiseen, koska huonot rajaolot suurimmaksi osaksi ovat syynä siihen, että Venäjän lappalaiset estelemättä saavat harjoittaa varkauksiaan. Saapuvilla oleva metsäkonduktöri Bernhard Ericsonia pyydettiin hoitamaan kaikkia aidan kuntoonsaamiseksi välttämättömiä toimia, johon Ericson myöskin suostui. Sen johdosta on hän kuuluttanut yleisen kokouksen kirkonkylässä pidettäväksi ensi maaliskuun 22 päivänä, jossa keskustellaan yleisemmästä osanotosta aidan rakentamiseen ynnä muista asiaa koskevista asioista. Aita joka keminkyläläisten rakentamana vedettäisiin Kuolajärven poroaidan päästä Kemijoen poikki Luirojokeen, jatkettaisiin jos muitten kyläin asukkaat yhtyvät keminkyläläisten tuumaan, Pokan talon tienoille Kittilän rajalla, jossa se yhtyisi Kittilän poroaitaan, ja niin muodoin olisi koko Sodankylä, Kuolajärvi ja Kittilä varjellut lappalaisilta porovarkailta. Toivottavaa olisi, että valtio ottaisi huomioonsa poronomistajain tukalan tilan ja ojentaisi auttavan käden heidän hankkeellensa.

13.09.1893 Kaiku no 108
Porokokoukset – Sodankylässä 1. päivänä syyskuuta 
Porokokoukset olivat täällä. Kuten edeltäkin oli ilmoitettu, kirkonkylässä elokuun 23 päivänä ja Savukoskella elokuun 26 päivänä. Heinäntekoajasta huolimatta oli näihin kokouksiin saapunut väkeä jotensakin runsaasti, aina ”kota-lapista” asti. Ilmoituksia tehtiin kysymysten mukaan ja yksimielisyys näkyi ylipäänsä olevan kaikissa ilmoituksissa. Muutamat kumminkin pitivät liian suurena sen ilmoituksen että poroista tulisi vuosittain puhdasta voittoa 30 prosenttia. Poroja ilmoitettiin kunnassa olevan 20 tuhatta, joista yksin Keminkylän paliskunnassa 5000 ja Lapin paliskunnassa 8000. Neliöpenikulman alalla ilmoitettiin voivan elättää 200 poroa. Viime kymmenenä vuotena sanottiin porot tuntuvasti lisääntyneen. Vahinkoja ilmoitettiin vähän ja nekin melkein yksinomaa rovaniemeläisten ja kemijärveläisten porojen tekemiä. Porosta ilmoitettiin että siitä on hyvin monipuolinen hyöty ja että se on täällä välttämättömän tarpeellinen ja yleishyödyllinen eläin. Lausuttiin toivomuksia että lappalaiset, joille nykyinen poro-ohjesääntö on sopimaton, saisivat erityisen heille sopivan säännön ja että siihen kokoukseen, jonka herra kuvernööri Lapin kihlakunnassa tulee pitämään, saisi lähettää useampi kuin 2 edustajaa, sillä olosuhteet eri osissa pitäjää ovat erilaiset: ainakin saisi olla 1 Keminkylän 1 Alaperän, 1 Lapin ja 1 muitten paliskuntain puolesta. Ylipäänsä olivat ilmoitukset Keminkylässä samat kuin kirkonkylässäkin, vaan poroista olevaa hyötyä ei keminkyläläiset voineet tarkoin määrätä, sillä heiltä katoaa osaksi Venäjänlappalaisten varastuksen ja osaksi muun tavattoman hukkaantumisen kautta vuosittain n. 500-600 poroa; arvelivat sen kumminkin 25 prosentiksi. - D.M.

Kirje Sodankylän Keminkylästä - 13.11.1907 Kaiku no 133

Vaikka keminkyläläiset ovatkin hyvin vanhoillisia ja epäluulon silmillä katselevat kaikkia uusia pyrinnöitä ja edistyksiä, varsinkin henkisen toiminnan ja kirjallisuuden alalla niin ovat täällä kuitenkin useat nuorista – erittäinkin naisista – ymmärtäneet valistuksen ja koulujen hyödyn ja ettei sitä nykyaikana enää voi täyttää kelpo tavalla kansalaistehtäviäänkään, jollei osaa ymmärtäväisesti kirjaa lukea, kirjoittaa ja jonkun verran lukuja laskea. Tästä syystä onkin monelle nuorukaiselle ja neitoselle ollut halu saada tietojansa lisätä. Kansanopistoon meni täältä syksyllä kolme neitiä ja kaksi miestä sekä yksi neiti ompeluoppiin. Sitä paitsi meni jo keväällä kaksi tyttöä alas, toinen suoritti käsityöopettajan kurssiin ja toinen on ollut kesän Hämeen kansanopistossa Puutarha- ja talouskoulussa, sekä aikoo jatkaa opintojaan, joko samassa opistossa tahi jossain karjanhoitajakoulussa. Ovatpa useat aikuisista luvanneet , ja jo käyneetkin opettajan puheilla, ruveta suorittamaan kansakoulukurssia.

Keminkylän kansakoulu alkoi toimintansa tänä vuonna 30 ppäivä syyskuuta. Oppilaita ilmoittautui avauspäivänä ainoastaan 3. Sittemmin on heitä saapunut lisää, että niitä jo viikon kuluttua oli 15. Oppilaiden vähyyteen ovat vaikuttaneet kateelliset ja ymmärtämättömät ihmiset. On näet kerrottu, että eräät henkilöt koettavat vaikuttaa lasten vanhempiin, etteivät panisi lapsiansa kouluun; on keksitty sellainen juorupuhe, ettei muka kunta maksa koulun vuokraa, vaan se peritään koulussa olevien lasten vanhemmilta. Apurahojen vähemmän tarkoituksen mukainen jakaminen on myös vaikuttanut häiritsevästi lasten koulunkäyntiin. Tämä on ainakin osaksi aiheutunut siitä, että johtokunnan virkailijat eivät ole tarkoin toimineet kansakouluasetuksen mukaisesti.

Seuroja pidettiin syyskuussa useita päiviä. Saarnamiehenä oli Abraham Kellokumpu Kemijärveltä.

Tavanmukaiset porokokoukset myös pidettiin, mutta niistä voi erittäinkin tänä vuonna sanoa, niinkuin entinen akka sanoi, kun sikaa keritsi: ”paljon melua, vähän villoja”

11.12.1907 Kaiku no 145 – Lähetettyja kirjoituksia – Vähän selvitystä Kaiun 133 numerossa olleeseen kirjoitukseen Sodankylän Keminkylästä

Alussa kirjoittaja sanoo paikkakuntalaisia vanhoillisiksi ja epäluuloisiksi, varsinkin henkisen toiminnan ja kirjallisuuden alalla. Asia on kuitenkin toisin paikkakunnan syrjäiseen asemaan nähden, sillä sanomalehtiä tulee ja maailman asioita seurataan niiden avulla joka talossa, vieläpä mökeissäkin. Kansakouluunkin pantiin 5 vuotta takaperin kaikki kylästä löytyvät 18-9 vuoden ikävälillä olevat lapset. Samoin jälkeenkin viime vuoteen asti. Viime vuonna ei kouluun tahtonut kertyä oppilaita ollenkaan. Viimein saatiin puolimäärään toistakymmentä , kun annettiin kovasti avustusta valtiolta tulevista apurahoista, (vähävaraisten oppilaiden vaatetusta varten), joita oli edellisinä vuosina karttunut säästöön useita satoja markkoja. Tänä syksynä tuntui, ettei saada oppilaita paljo nimeksikään kouluun, vaan johtokunnan esimies ja opettaja ilmoittivat yleisesti, ettei tarvitse vanhempien muuta kuin lähettää lapsensa kouluun, niin pidetään huoli asunosta, ruoasta, n. m. Täm ilmoitus koski naapurikyliä. Savukosken kylän (jossa koulu sijaitsee) lapsille luvattiin tuntuvia apurahoja, huolimatta vanhempien varallisuussuhteista. Tämä naula vetelikin ja nyt on lapsia koulussa, kuten edellinen kirjoittaja mainitsi 15.

Kirjoittaja sanoo oppilaiden puutteeseen syyksi kateellisten ja ymmärtämättömien ihmisten puheet lasten vanhemmille. Syy on kuitenkin kokonaan toisaalla. Ikävä mainita, vaan yleisesti pidetään oppilaiden puute opettajan omituisuudesta johtuvana. Heti paikkakunnalle tultuaan kesällä 1908 herätti hän kaikkien huomiota ja ihmettelyä käytöksellään, puheillaan ja muistamattomuudellaan. Kaikki jäivät odottavalle kannalle ja toivoivat asiain paranevan kun tulokas tutustuu paikkakunnan ihmisiin ja oloihin. Niin ei kuitenkaan käynyt. Sillä uusi erehdys seurasi aina vähä väliä. Vielä odotettiin. Kävi tarkastaja, toivoi paranevan. Tuli tutkinto keväällä, mentiin miehissä kuulemaan ja näkemään. Palattiin ikävin, pettynein mielin. Palatessa kuuli useiden vanhempien sanoen sanovan:” jo tuli koulusta loppu, lapset eivät opi mitään”

Usein, puhuessa ajattelevien ihmisten kanssa kouluoloista täällä, kuulee sanottavan: ”kun olisikin kelpo opettaja, niin panisi sitä lapsensa kouluun, vaan mitäs nyt”. Samoin on monikin pelännyt, että nykyinen opettaja jää tänne vakituiseksi, kun johtokunnan esimies suosii häntä ja pelätään hänen antavan aikoinaan opettajalle virkavahvistuskirjan. Ikävä puhua, lipeä kärsiä.

Mitä porokokoukseen tulee, niin se ei juuri paljo eronnut edellisistä. Kaikki puhuivat melkein yhtä aikaa ja sanan vahvikkeet tulivat kuten tavallisesti poromiehillä. Asiat ratkaistiin toiset yksimielisesti, toiset äänestämällä. Muuten huomautan kirjoittajalle ettei poroasioista saa selvää kerran kahdesti kokouksessa pistäytymällä, vaan täytyy tutustua poromiehiin ja poroihin heidän toimissa ollessaan.

Tarpeen vaatiessa lisää lupaa – Syrjästä katsoja

22.01.1908 Kaiku no 8 - Wähän perusteellista selvitystä

Keminkylän kansakoulusta Kaiun 145 n:ssa olleen kirjoituksen johdosta, jossa puhuttiin valheellisesti mainitusta koulusta ja opettajasta.

Keminkylän kansakoulu alkoi toimintansa v. 1902, etupäässä ylioppilas K. Savukosken toimesta. Opettajaksi valittiin Salmo Palo Karungista. Minkälaiset pätevyystodistukset hänellä lienee, en varmasti tiedä, sillä niitä ei ole puheena olevan koulun arkistossa yhtään. Itse on hän sanonut käyneensä kansakoulun ja kansanopiston sekä aikoneensa käydä vielä muitakin kouluja (mm. karjanhoitokoulun), mutta ovät jääneet alussa kesken, syystä tai toisesta. Väliaikaisena, syrjäyttäen monta seminaaria, jopa kolmekin luokkaa käynnyttä, hoiti Palo virkaansa neljä vuotta, huolimatta niistä muistutuksista, joita kouluylihallitus kirjeissään kansakoulun johtokunnalle tällaisista tapauksista antaa. Kouluun on kirjattu matrikkelikirjan mukaan 36 oppilasta, joista 12 poikaa ja 24 tyttöä. Oppilaiden ikä ei ollut 9:stä 18 ikävuosien välillä niinkuin mainitussa kirjoituksessa sanotaan, vaan 8-17. Pojista on neljän vuoden kuluessa saanut yksi alennetulla ahkeruusnumerolla ja muutenkin noin keskinkertaisen päästötodistuksen, kaksi on jäänyt uudelle opettajalle, toiset eronneet ennemmin tai myöhemmin syystä tai toisesta. Tytöistä on 15 saanut päästötodistuksen, yksi jäänyt uudelle opettajalle, muiden käynyt samoin kuin yhdeksän pojankin. V. 1903 on kouluun kirjoitettu uusia oppilaita 6. Näistä on saanut kaksi päästötodistuksen, kaksi eronnut, kaksi jäänyt uudelle opettajalle. V. 1904 on kouluun kirjoitettu uusia oppilaita 5, joista yksi on eronnut ja muut tulleet uudelle opettajalle. V. 1905 ei ole kirjotettu enää yhtään uutta oppilasta omasta koulupiiristä; yksi tuotiin muualta, mutta erosi seuraavana keväänä.

Sitten mainittu kirjottaja sanoo, että kaikki lapset kävivät koulua 9:n ja 18 ikävuoden väliltä, mutta tämäkin on selvä valhe, sen ikäsistä lapsista ei ole käynyt puoletkaan kansakoulua, kun kaikki koulun piirin lapset otetaan huomioon.

Uuden opettajan aikana tuli lapsia kouluun 16, joista 6 uutta, loput ennen jo käyneitä. Yksi erosi rippikoulun takia, neljä sai päästötodistuksen, muut sirrettiin osastolta toiselle, jos kohta muutamat ehdoilla. Uudet oppilaat tulivat kaikki viime syksynä kouluun. Yhtä oppilasta, joka tuli kevätlukukaudeksi, ei opettaja voinut enää varsinaiseksi oppilaaksi ottaa, vaan antoi hänen olla koulussa ylimääräisenä. Huomattava on, että uusi opettaja astui virkaansa 1. elok. 1906 eikä 1908 niinkuin mainitussa kirjoituksessa sanotaan. v. 1907 tuli kouluun 7 uutta oppilasta, joista kahta ei ole vielä merkitty varsinaiseksi oppilaaksi. Kaikkiaan on lapsia käynyt koulussa viime syksynä 15. Mitä lapsien osaamiseen tutkinnossa tulee, niin ei se oikein loistavaa ollutkaan, mutta ei erittäin huonoakaan, muutamat oppilaat kuitenkin osasivat jokseenkin hyvin sen oppimäärän, mitä heidän luettavanaan oli ollut. Neljäs-osastolaiset olivat kaikki osastoille jääneitä ja ennen käyneet jo neljä vuotta, niin ettei suinkaan sellaisista voi erinomaisia saadakaan yhtenä lukuvuotena. Mutta kuitenkin siksi edistyneitä olivat, että heille sen tahansa oikea arvostelija olisi päästötodistuksen antanut.

Mitä lasten apurahoihin tulee, niin ne on rahastonhoitaja jakanut yksinään. Opettajalle ei ole näytetty rahoja eikä minkäänlaisia laskuja kenelle on annettu ja minkä verran. Kerran johtokunnan kokouksessa esitettiin muutamille oppilaille apurahoja, mutta ovatko tulleet niitä saaneeksi, ei opettaja tiedä.

Mitä opettajan muistamattomuuteen ja erehtyväisyyteen tulee, niin niistä puhuvat parhaiten kouluista saadut päästötodistukset, joita on useita varustettuna ensimmäisen palkinnon arvonumeroilla ja saatu miehiltä, jotka mykyäänkin ovat opettajina Suomen korkeimmassa oppilaitoksessa, ja niiden lisäksi päästötodistus seminaarista varustettuna samoin hyvillä oppi- ja opetusnumeroilla. Täällä en ole tietääkseni sairastanut enkä muutenkaan menetellyt siten, että olisin muistoani vähentänyt huomattavasti. Kaikkia asioita en voi muistaa enkä olla aivan erehtymätön, niinkuin varmaankin on mainittu kirjoittaja edeltäpäin luullut ja niinkuin eräs mies, entisen johtokunnan esimiehen talossa, sanoikin: ”opettajan pitää kaikkia osata”.

Niitä outoja ja kummallisia tapoja, jotka kirjoittajasta ovat niin ihmeellisiä, tulen vast´edeskin käyttämään; otan lakin tai hatun päästäni pois, kun tulen huoneeseen jossa ihmiset asuvat . Sanon hyvää huomenta, hyvää päivää tai iltaa, kuinka aika kulloinkin on sekä istun tuolille enkä milloinkaan lattialle. Tällaisia ja monia muita ihmeellisyyksiä noudatan vastaisuudessakin sekä neuvon vielä oppilaillenikin.

Sanomalehtiä kyllä tulee useita, mutta ne ovat alkaneet paikkakunnalle levitä ylioppilas K. Savukosken toimesta parhaastaan.

Jo kansakoululasten koulunkäynnistä näkyy kuinka hyvästi entinen opettaja, joka nyt vielä on työmiehenä entisen johtokunnan esimiehen talossa, tahtoi todellakin lasten ja nuorison etua valvoa, mutta vielä selvemmäksi tulee se seuraavasta tapauksesta: uusi opettaja alkoi pitää iltakoulua, jossa opetettiin aikuisille kirjoitusta, luvunlaskua ja välistä lukemistakin. Oppilaiden joukossa oli muuan noin 20-vuotias tyttökin erittäin opinhaluinen. Kun entisen johtokunnan esimiehen talossa kuultiin, että köyhän talon tyttö rupeää opiskelemaan, niin silloin nostettiin siitä aika meteli, ja pian tuli entinen opettaja hakemaan tytön heille palvelukseen. Tytön täytyi mennä vastoin tahtoaan, kun opettaja häntä kädestä kädestä veti alkuun , niinkuin tyttö itse sanoi. Piikana ollessa ei hänellä ollut puhumistakaan mistään opinharjoituksista, niinkuin on aijottukin. Mutta noin parin kuukauden päästä tyttö tulee pois kehutusta koulusta, kuten isäntä ja muut väet olivat sitä alussa oppilaalleen kiitelleet, eikä luvannut enään takaisin mennä. Pilkasta ja naurusta huolimatta, jota kylässä hänen osakseen kyllin tuli, rupesi hän taas opinnoitaan jatkamaan ja edistyi niin, että pääsi kesällä Sääksmäelle puutarha- ja talouskouluun, suoritti ne kummatkin täydellisesti ja vielä kansakoulukurssin. Nyt on hän Ruonalla karjakko- ja meijerikoulussa. Jos olisi piikana, niinkuin entinen opettaja tahtoi, niin varmaankin olisi tullut iso vahinko tytölle itselle ja yhteiskunnalle. Samaan suuntaan on ollut taistelua niidenkin kanssa, jotka ovat muihin oppipaikkoihin menneet. Ylioppilas K. Savukosken ja nykysen opettajan kehotuksesta ovat Keminkylän nuoret parhaastaan lähteneet muualle tietoja ja sivistystä ammentamaan

Keminkylässä 3 päivänä tammik. 1908 - Opettaja

Wenäjän rajalla olevan poroaidan kuntoonpano - 23.10.1924 Rovaniemi no 121

Myöskin Savukosken kunta anoo valtiolainaa – pyydettävä summa 300 000mk

Rikkinäinen ja osittain tulen tyystin hävittämä poroaita tuottaa suuria vaikeuksia poronhoidolle rajapitäjissä.

Eilen Savukoskelta saamamme tiedon mukaan jätetään valtioneuvostolle lähipäivinä Savukosken kunnan anomus, jossa kunta anoo 300 000markan suuruista lainaa valtiolta rikkinäisen ja osittain metsäpalojen tyystin hävittämän poroaidan kuntoon saattamiseksi Venäjän rajalla Savukosken pitäjän alueella.

Savukosken kunnan alueella oleva poroaita on 140km pitkä. Se on jatkoa Kuolajärven pitäjän kohdalla Venäjän linjalla olevalle aidalle (pituus 115km) joka Savukoskelta jatkuu edelleen rajaa pitkin aina Korvatunturille saakka Petsamon rajalla pohjoisessa, mistä se kääntyy länteen, kulkien poikki erämaiden. Tornionjoen lähettyville Ruotsin vastaisella rajalla, eli siis poikki koko pohjoisimman Suomen. Se rakennettiin n. 30 vuotta sitten, valmistui lopullisesti v. 1906 ja oli sen tarkoitus Pohjois-Lapissa estää porojen pääsy kovin kauaksi pohjoiseen, mistä niitä oli vaikea etsiä, sekä koillisrajalla suojaamaan paliskuntien porotokkia kolttien ryöstöretkiltä. Kuten tunnettua ovat Venäjän puolella asuvat koltat aina viime vuosiin saakka pyrkineet varastamaan suomalaisten poroja. Vaikkakin poroaidan kunnossa ollessa sitä paliskuntien toimesta vartioitiin, onnistui kolttien toisinaan rikkoa aita jostakin kohden ja ajaa porolaumoja rajan taakse, mistä ne erämaiden kätköihin pian hävisivät. Viime vuosina ovat myös rajan takana oleskelevat punaiset särkeneet rajalla olevaa aitaa joko vrastustrkoituksessa tai sitten muuten veräjiä omia tarkoituksiaan varten tehdäkseen. - Kuten muistetaan käyttivät myös saksalaiset sotavangit Venäjältä tätä aitaa ohjeena paetessaan Lapin kiveliöiden poikki Ruotsiin. Tätä pakotietä eivät ryssät keksineet.

Tällä tavattoman pitkällä poroaidalla on Lapin poronhoidolla hyvin tärkeä merkitys. Niinkuin olemme kertoneet on myöskin Kuolajärven kunta pyytänyt ja saanut valtiolta avustusta ja ainoan rajalla olevan poroaidan kuntoonpanemiseksi. Molempien tässä mainittujen kuntien toimenpiteet ovat merkkinä siitä tilästä, mihin se pitkinä sotavuosina joutui. Poroja hävitettiin joukoittain, nykyisin on Savukosken pitäjässä 3000 poroa. Aidan epäkuntoon joutuminen on saattanut paliskunnat poronhoidon suhteen suuriin vaikeuksiin, paimennuskustannusten noustessa suhteettoman suuriksi. Tähän nähden onkin toivottavaa, että myöskin Savukosken kunta saa anomansa lainan, jotta aita saadaan kuntoon ja silmälläpidon alaiseksi.

Valtionsairaala Pelkosenniemen ja Savukosken kuntia varten - 14.02.1928 Kaiku no 37

- Edustaja A. A. Neitiniemi jättänyt eduskunnalle raha-aloitteen sairaalan rakentamiseksi
- ensi vuodeksi 300 000mkn työmääräraha

Lapin edustaja A. A. Neitiniemi on jättänyt eduskunnalle t.k. 11 pnä seuraava sisältöisen raha-alotteen: Maamme syrjäseuduille ja varsinaiseen Lappiin on perustettu useampia pieni ävaltion sairaaloita, jollaisia on nytkin rakenteella oleva Kittilän sairaala ja Utsjoen sairasmaja. Lapinmaan ja muitten syrjäseutujen laajapinta-alaisella, pitkien välimatkojen ynnä puuttellisten kulkuneuvojen vaikeuttamalla maamme osalla on välttämätön olla pienempi sairaala kussakin lääkärin asuinpaikassa ja sen lisäksi vielä useita sairasmajoja erilleen sairaalapaikkakunnista.

Tänä vuonna asetetaan kaakkois-Lappiin Pelkosenniemen ja Savukosken kuntien asukkaita varten uusi valtion palkkaama aluelääkäri. Samalla kuin lääkäri sinne saadaan tulee paikkakunnalle, jossa ei ole minkäänlaista sairasten hoitopaikkaa olemassa, oman noin 6-8 sairassijaa sisältävän sairaalan tarve välttämättömäksi. Kaikille Lapissa toimiville lääkäreille on rakennettu valtion varoilla virka-asunnot ja sellainen on rakennettava uutta Pelkosenniemen ja Savukosken aluelääkäriäkin varten, jos tahdotaan sinne saada asettumaan vähänkään pitemmäksi ajaksi varsinaiseen virkaansa pätevä lääkäri. Lääkärin virka-asunto ja paikkakunnan tarvetta tyydyttävä pieni sairaala olisi edullisin rakentaa tässä ehdotettuun paikkaan samalla kertaa.

Valtion rakennustyöt olosuhteiden ja ankaran pimeän talvikauden pakosta on täytynyt melkein poikkeuksetta aina jakaa kahdelle vuodelle. Ensimmäisenä rakennusvuonna laitetaan hirret, lautatavara y.m. Kuivumaan ja toisena rakennusvuonna rakennus varsinaisesti rakennetaan ja muutoin valmistetaan. Näin tulisi tapahtumaan Pelkosenniemen ja Savukosken kuntien sairaalan ja aluelääkärin virkatalon rakentamisessakin sekin jakautuu kahdelle rakennusvuodelle. Näin ollen ei edes rakennusten piirustusten ja työsuunnitelman puuttuminen estä ensivuotena alottamasta sanottujen rakennusten alkuunpanotöitä rakennuspuiden y.m. Laittamisilla valmiiksi seuraavan vuoden rakennustöitä varten, kun rakennushirret ja lautatavara täytyy kaikissa tapauksissa olla yhden vuoden kuivunutta. Alkuvuoden rakennusmäärärahaksi arvioisin riittävän 300 000mk suuruisen summan.

Edellisen perusteella rohkenen eduskunnalle jättää tässä esitetyn raha-alotteen: että Eduskunta päättäisi ottaa valtion menoarvioon vuodelle 1929 Pelkosenniemen ja Savukosken kuntia varten tarvittavan pienemmän valtionsairaalan ja siihen yhteyteen tehtävän sikäläisen uuden aluelääkärin virka-asunnon rakennustöiden alkuosaksi 300 000mk suuruisen työmäärärahan.

Lapin maantierakennustyöt - 28.10.1928 Kaiku no 252

Kaiulle kirjoittanut maanviljelijä, kansanedustaja A. A. Neitiniemi

Maakuntana on Lappi maamme suurin maakunta-alue, käsittäen yhteensä Petsamon kanssa 71 725, 4 km2. Jos tähän lisätään Lappiin läheisesti liittyvät ja ilmastollisesti ynnä maantieteellisesti etelä-Lapin kanssa saman suhteiset Kuolajärven ja Kolarin alueet ynnä Rovaniemen kunnasta Namman ja Ounasjoen kylien alueet lisääntyy Lapin maanteiden maakunnallinen pinta-ala 17 135km2:llä ja käsittää edellisen eli varsinaisen Lapin alueen kanssa kaikkiaan 88 860km2:riä.

Lapin alueella ja siihen liittyvillä edellä mainitsemillani Kuolajärven, Kolarin ja Rovaniemen pohjoisosan osissa on seuraavat valmiit maantiet:
1) Torniojoen ylisen juoksun maantiet laskettuna Turtolan ja Kolarin rajalta Enontekiön kirkolle yhteensä noin 210km.
2) Ounasjokilaakson maantiet, laskettuna Rovaniemen Sinetästä (Sinettä-Raanujärvi-Ylitornion maantien haarautumasta) Kittilän Könkäänkylään asti yhteensä 162km.
3) Sodankylä-Inarin alueen maantiet Vikajärveltä (Rovaniemi-Kemijärven maantiehaarautumasta) alkaen Sodankylän kirkonkylän-Ivalon kautta Inarin kirkonkylään sekä siihen luettuna myöskin Sodankylän kirkonkylä – Vaalajärven välinen 16km pitkä valmis maantieosuus Unarinkylien maantiestä eli yhteensä näitä maanteitä 318km.
4) Savukosken maantie (Pelkosenniemi-Savukoski) 42km.
5) Kemijärvi-Kuolajärven maantie noin 110km.
Näiden lisäksi on Lapissa n.s. Erämaan maanteinä valmistettu Utsjoella Tenojoen koskien sivuille ja Onnelan puustellista Utsjoen kirkolle kolme pientä tienpalasta yhteensä noin 15 kilometriä pitkälti reellä ja rattailla kuljettavaa tietä. Nämä tiepätkät vaativat kuitenkin aikanaan parannuksen kelvatakseen autoliikenteelle, sitten kun Utsjoki yhdistetään maantiellä muuhun Suomeen.

Valmistumaisillaan tai rakenteilla olevat Lapin alueen uudet maantiet
 Näistä voidaan jo ensi kesänä saada valmiiksi kauan rakenteilla ollut tärkeä yleisvaltakunnallinen Ivalo-Petsamon välinen maantie. Tämän maantien, joka on tärkeimpänä osana Petsamo-Rovaniemen välisestä matkailijatiestä, pituus on 220km ja maksaa Petsamoon asti tehtynä, kustannusarvionsa mukaan 46 370 000mk. Tämä tie tarvitsee sitten vielä Petsamosta Liinahamarin sulasatamaan ja samoin ”Saarennolle” lähiaikoina jatkotiensä, kaikkiaan noin 15kilometrin pituudelta.

Meltaus-Vaalajärven välinen 86,4 kilometrin pituinen erittäin tärkeä taloudellinen ja kauttakulku maantie, jota on rakennettu jo vuodesta 1925 alkaen aijotaan rakennussuunnitelman mukaan saada valmiiksi Sodankylä-Vaalajärven maantienpäähän asti vuonna 1932. Tämän tien kustannusarvio on 6 050 000mk, josta määrästä kuluvan vuoden loppuun asti on valtionvaroja tiehen myönnetty ja käytetty 3 427 000mk.

Kittilän Sirkankylästä Muonion kirkolle rakennettava Lapin eri osia yhdistävä tärkeä hallinnollinen ja matkailijatie, on samoin ollut rakenteilla vuodesta 1925 lähtien. Tämän tien kustannusarvio on 4 330 000mk ja valmistuu rakennussuunnitelman mukaan v. 1931. Valtion varoja tätä tietyötä varten on tämän vuoden loppuun asti myönnetty ja käytetty 2 300 000mk.

Kemijärvi-Pelkosenniemen välinen maantie kulkee Kemijärven valtavimman maanviljelys- ja asutusalueen kautta kaakkois-Lapin uuteen keskukseen Pelkosenniemelle ja on 51,5kilometrin pituinen. Tämän tieosan rakentamisella saadaan Savukosken kulmakuntakin ja se osa itäistä rajaseutua maantiellä yhdistetyksi lähivuosina valmistuvan Kemijärven rautatien päähän.

Välinpitämättömyys hallituksen taholta
 Kemijärvi-Pelkosenniemen maantien rakentamisasian kiireellisyyttä ei ole sosiaalidemokraattinen eikä myöskään nykyinen maalaisliittolainen hallitus ottaneet huomioonsa, huolimatta siitä, että ammattivirasto Tie- ja vesirakennushallitus on tienrakentamista jo edellisenä vuonna kiirehtinyt. Sosiaalidemokraattinen hallitus jätti tämän tien samoinkuin kaikki muutkin uusien Lapin teiden rakennustöiden alkamismäärärahat vuoden 1928 menoarviosta pois. Allekirjoittanut Lapinmaan edustajana eduskunnassa pyysi sanotun maantien rakennustöitten alottamiseen vuodelle 1928 600 000 markkaa eli saman suuruista määrää minkä Tie- ja vesirakennushallituskin oli ehdottanut. Määräraha 600 000mk saatiinkin eduskunnassa hyväksytyksi. Nykyinen maalaisliittolainen hallitus on taas ensivuoden menoarvioesityksessään supistanut Kemijärv-Pelkosenniemen maantien rakennusmäärärahan 400 000 markaksi vaikkakin Tie- ja vesirakennushallitus ehdotti sanotun tien rakentamiseen ensi vuotta varten 800 000mk. Tämän tien kustannusarvio on 4 500 000mk ja tie ehdotetaan rakennussuunnitelman mukaan valmistuvan v. 1934.

Kun nykyinen hallituskaan ei taas ensivuoden menoarvioesityksessään ehdottanut yhtään uutta Lapin maantien rakennustyötä ensi vuonna alotettavaksi, vaikka Tie- ja vesirakennushallitus oli puolestaan sellaisten töitten aloittamista ja myöskin epäkuntoisimman Lapin maantieosan perusparannustatyötä ehdottanut vaan päinvastoin supistanut kaikkia muita Lapin teiden rakennusmäärärahoja paitsi Petsamon tiemäärärahaa. Katsoin velvollisuudekseni syyskuulla jättää eduskunnalle raha-alotteen Lapin maanteiden rakennusmäärärahojen korottamisesta ensi vuotta varten 4 200 000 markalla. Tästä summasta ehdotin rakenteilla olevien Lapin maanteiden rakennusmäärärahojen lisäyksiksi ensi vuodelle alempana mainitut summat: Meltaus- Vaalajärvi 800 000mk, Kittilä-Muonio 700 000mk, Kemijärvi-Pelkosenniemi 600 000mk. Yhteensä sanottuihin rakennusmäärärahoihin hallituksen ehdottamien lisäksi ensi vuotta varten 2 100 000mk. Muu osa 2 100 000mk oli ehdotuksessani tarkotettu eri puolelle Lappia uusien maantierakennusten ja peruskorjausten aloittamiseen. 
Läheisten vuosien uudet maantierakennusalotteet ja suunnitelmat Lapissa ja Lappiin liittyvällä alueella

Laajan Lapinmaan alueella on vieläkin lukuisa määrä uusia maanteitä kokonaan alottamatta ja monet niistäkin tutkimatta. Pohjois-Suomen ja Karjalan uusia maanteitä suunnitellut komitea on kuten aikaisemmin jo Kaiussa on laajasti yli-insinääri O. Martikainen Oulun läänin maantieolojen kehittämistä koskevassa kirjoitussarjassaan selostanut, ehdottanut Lapin maakuntaan nyt rakenteilla olevien maanteiden lisäksi seuraavat maantiet ja erämaan maantiet: Salmijärvi-Töllevi Petsamossa 10km. Kolarin kirkonkylä- Kurtakko-Kalla-Alakylä yhdystie Torniojokilaaksosta etelä-Kittilään 54km. Alakylä-Malkajärvi-Kierinki-Unari (edellisen yhdysmaantien jatko Kittilän Alakylästä, Ounasjoen maantieltä Meltaus-Vaalajärven uudelle maantielle Sodnkylän länsiosassa) 45-47km. Kolarin kirkonkylä-Lappea-Kallioniemi-Pello n.s. Väylänvarren maantie Kolari-Turtolassa 71km.
Erillisenä on kustannusarvio, 1,4miljoonaa, valmiina Kolarinsaaren, noin 10 km pitkälle n.s. mannertielle ja odottaa rakennusmäärärahaansa jonka tiepalasen rakentamisella poistuu Kolari-Muonio-Enöntekiön tieltä Kolarinsaaren kaksi vaikeaa lossia. Sodankylä-Orajärvi-Pelkosenniemen yhdysmaantie 56km.

Erämaanteitä on ehdotettu Lappiin:
1) Inarin kirkonkylä – Muddusjärvi 26km
2) Palojoensuu - Karessuanto 45k
3) Inarin kirkonkylä – Riutula 13km
4) Kittilän Könkäänkylä – Tepasto – Kyrö – Peltovuoma – Enontekiö 88km, josta Enöntekiö-Peltovuoma välistä 28km pitkää tiepohjaa on jääneinä vuosina vähissä erin n.s. hätäaputöina rakennettu ja rakennettaneen edelleen niin että se saadaan autoillakin kulettavaan kuntoon.
5) Kittilän kirkonkylä- Ahvenjärvi- Tepsa- Jeesiö- Vaalajärvi 85km pitkä yhdysmaantie Kittilän ja Sodankylän kirkonkylien välille.
6) Savukoski-Nousu-Saija-Kuolajärvi 65km
7) Savukoski- Martinkylä 25km
8) Sodankylän kirkonkylä – Kelujärvi 22km
9) Kelujärvi-Tanhua-Lokka 62km
Jääneinä vuosina on rakennettu jo pohjausta ja siltoja Vuotso-Lokan väliselle noin 30km pitkälle erämaan maantielle, joka pohjoispäästä Sodankylää yhdistää Inarin maantien ja Luirojokilaakson yläosan toisiinsa. Erillisenä komitean ehdotuksista on kysymys Inarin Kaamasenkylän ja Utsjoen välisestä noin 95km pitkästä erämaantiestä jätetty ehdotuksen hallitukselle. Kulkulaitosministeriö onkin määrännyt tutkimukset Inarin-Utsjoen maantiestä toimitettavaksi mutta on tämä toimitus samoin kuin monet muutkin Lapin eri osien maantietutkimustyöt insinööripuutteen vuoksi Perä-Pohjolan ja Lapin piirissä vielä toimittamatta. Eduskunnalle jättämässäni raha-aloitteessa pyysin ensi vuodelle määrärahoja rakennustöitten aloittamiseen Kolarinsaaren kiertotietä, Enontekiö-Peltovuoman tien kunnostamisesta, Inari-Muddusjärven tietä, Sodankylä-Kelujärven tietä ja Rovaniemi-Kittilän maantien peruskorjuun alottamista varten. - Johtavatko pyyntöni tulokseen tällä kertaa , en osaa vielä arvioida. Lapille on kuitenkin maantiemiljoonia riittävämmin lähivuosina varattava. Jälemmin lisää eri kirjoituksessa Lapin uusien teiden tärkeydestä toisiinsa verrattuina ja esiintyneistä sekä vieläkin jatkuvista suuntariidoista.

Matti Utujoutsi - 03.03.1925 Uusi Suomi no 51

Matti Utujoutsi

Äskettäin luimme jutelman kapteeni Tuiskusta, 30-vuotisen sodan sankarikapteenista, joka ei vielä hävennyt kanta suomalaista nimeänsä, vaikka monesta Pusasta jo oli ehtinyt tulla Posse, Porasta Spåre ja mikä mistäkin. Ahokkaastakin Ahock. Matti Utujoutsi johtaa meidät vielä kauemmas menneisyyteen, muinaisuuteen jo oikeastaan, todellisten aitosuomalaisten vielä sattumattomaan maailmaan. Matti Utujoutsi l. Utujoutsenpoika oli Sodankylän nimismies 1590-luvulla, nähtävästi viimeinen itsenäisen suomalaisen , s. o. Pakanuusaikaisen nimen kantaja niistä jotka olivat kohonneet jonkinlaiseen, vaikkapa vähäpätöiseenkin julkiseen asemaan. ”Matti” ja ”Utujoutsi”, kaksi vastakkaista maailmaa, kristillinen ja pakanallinen, kulttuuritraditsioineen kumpikin, yhdistyi Sodankylän nimismiehen nimessä, arvatenkin myös henkilössä. Puhtaampia tyyppejä on hänen alaisissaan: Utujoutsi Rasantajanpoika, Utujoutsi Muskonpoika, Sarijoutsi Arkipäivänpoika, Ikäjoutsi Ikäpäivänpoika --- Talokkaita Inarista, Kittilästä, Keminkylästä, Kuolajärveltä jne. 1500-luvun loppukymmeninä yli Väinämöisen ulottuvilla nimillä, kun Etelä-Suomessa jo pian 300 vuotta oli oltu apostolien kaimoja! Jatkakaamme vielä muutamalla: Ikämieli Ihananpoika, Mielitty Mielikirjanpoika, Arkipäivä Ihalanpoika, Aikia Arkipäivänpoika, Päiväsaari Ikäpäivänpoika, Kuivia Tolvianpoika, Kerjyjä Aikianpoika, Kukurtaja Muskonpoika jne. Nämä kaikki ja monia muita lisäksi lukija löytää n.s. Kemin-Lapin veroluetteloista esim. v:lta 1569, 1571 ja yhä eteenpäin 1590-luvulle jonka lopulla semmoisia nimiä vielä on yleisesti. Jonkun Päiviän- tai Teutianpojan tapaan Sodankylässä jopa 1660-luvulla. Ei edes myös ja kauas taapäin keskiaikaan ulottuvia nen-päätteisiä nimiä tapaa näillä tienoin kuin aniharvan, Saijaisen esim. Väinämöinen, Lemminkäinen, virsikäs Vipunen jne. näyttävät siis todella yllämainittujen rinnalla aivan eilispäiväisiltä. Vanhojen pakanallisten nimien rinnalla alkaasitten jo näinä aikoina näkyä myös kristittyjä, ehkä norjalaisesta vaikutteesta Hans yleisimpänä, joku Knut, Halartti (=Harald), yksinäinen Einar, ja taas ”Gootzma” (=Kuosma), joka voi olla yhtä hyvin suomalais- kuin venäläisperäinen, sekä luonnollisesti myös joitakin kaikkialla skandinavisissa pohjoismaissa yleisiä Olef, Mårten, Anders, Jöns viime mainittu muodossa Juana useimmiten y.m. Siis Juana Ikäpäivänpoika, Uolevi Utujoutsenpoika, Pietari Toivionpoika jne. Pakanallisiksi sopivat sitävastoin taas Siukkuma (vieläkin Etelä-Pohjanmaalla tavallinen Siukku?) ja Larikka.

Huomautettakoon erityisesti parista edelläolevasta varsin hupaisen runollisesta nimestä: ”Kerjyjä” - lapsi joka koettelee isän taskuja, toiko isä namuja. - taikka ”Kukurtaja”, kukertaja, pieni kyselijä jonka ääni soi, vähän vaivaavasta alituisuudesta huolimatta, kuin teeren soitto nevan takana koivussa.
Näinä aikoina ei veroluetteloissa vielä ole emäntien nimiä. Mutta että pakanalliset naisten nimet olivat , missä kerran semmoisia miesten nimiäkin oli säilynyt. Vähintään yhtä tavallisia kuin viime mainitut, sen voi päättää eräistä vieläkin myöhäisaikaisemmista esimerkeistä: Oulun kaupungin asiapapereissa esim. voi tavata semmoisia kuin Ikäpäivätär, Ikäheimotar vielä 1600-, 1700-lukujen vaihteen tienoilla. Ne näkyvät olevan kotoisin jostakin Kuusamosta päin, jossa niinä aikoina miesten nimet yleensä ovat kristittyjä. Pääte -tar, -tär erikoistaa naisen vielä tänäpäivänä monin paikoin Itä-Suomessa , milloin isäntä on esim. Korhonen on emäntä Korhotar. Se syvästi punastuva, mutta myös hieman veitikkamaisesti hymyilevä neitonen, joka kantaa höyryävää poronpaistia kaukaa tulleelle Kainuun papille nimismies Utujoutsen matalassa, nokisessa pirtissä on siis Ihamieletär Matintytär. Sinä päivänä oli tehty monta uutta Mattia, Marttia, Hannua, mutta myös Utujoutsia, vielä vanhaan tapaan, Iäntaukoja, Meripäiviä ja Mielittyjä, papin puheista huolimatta. Utujoutsena on poika päässyt kasvamaan , Utujoutsena jo suden tappanut ja tänne tunturin takaa hiihdellyt kastettavaksi: Utujoutsi olkoon, niinkuin isoisänsä. Että näiden Utujoutsien kristinopin käsitys oli vähän niin ja näin, on selvä. Keskellä Etelä-Pohjanmaan körttiläismaailman sananviljelyskulttuuria on tämän kirjoittaja 1880-luvun alussa kasvanut kaikkeen siihen nähden , mikä jäi hyväkseni vanhan hoitajattareni Kahi-Maijan puolelta, täydessä pakanuudessa. Kun vaelsimme kotijärven rantaniitylle kukkia poimimaan, ei silloin ristinkiesuksesta haasteltu, vaan haltijoista ja luvuista. Jos mato pisti, näin piti sanoa, jos puukko sattui luiskahtamaan ja haavan tekemään, näin kuuluivat verensanat, näin oli joenhaltijoita lepyteltävä ennenkuin ongen lumpeen reunalle nakkasi. Mitä sitten Utujoutsien aikana! Kiitos olkoon Lapin kaukaisten, raukkain rajain, jäivät muinaisuutemme viimeiset jäännökset siellä rauhaansa. Näiden Aikasaarten ja Turtianpoikain esiintyminen vielä ikäänkuin kättemme ulottuvilla on mieltänostava joukkodemonstratio omaperäisen kulttuurimme puolesta.

Reinholtti Juhasson, Kalle Filemon Antersson, Ananias Toolperi – sata semmoista vaakalaudalle, Arijoutsi Ihalanpoika poukauttaa ne yksin taivaan pilviin.

Mitähän olisin palata takaisin noihin vanhoihin majesteetillisiin nimiin? Ovathan Norjan papit kastaneet meidän päiviimme saakka semmoisia kuin Torgeir Andunssen, Öystein Langedrag, Nerld Gunnsteisson, Eivind Tröyrak jne. ja meidän pappimme taas kastavat semmoisia epäsikiöitä kuin Efferi, Laasi, Efrosyyne, Eerlanti yhä. Miksei yhtähyvin ylläminituntapaisia alkuperäisiä?
Tohtori Arijoutsi Turjalainen Lapualta piti Kuortaneen keuhkotautiparantolan vihkiäisissä ansiokkaan esitelmän siitä ja siitä sekakuoro opettaja Mielikirja Lempoisen johdolla esitti moniaita kappaleita jne. Tämä käy hyvin laatuun uudenaikaisessakin kielessä. Pastori Iäntauko Tolpo toivotti lopuksi korkeimman siunausta laitokselle -sehän kuuluu melkein kuin ”moriens” (=muista olevasi kuolevainen) ennen vanhaan.

Joukko tämäntapaisia vanhoja nimiä on jo Kansanvalistusseuran kalenterissa. Enemmän sinne mahtuu. Ehkäpä Aitosuomalainen kerho ottaisi asiassa aloitteen lisätoimintaan tässä suhteessa laajemmallakin pohjalla esim. muinaissuomalaisia sekä henkilö- että sukunimiä käsittävän valikointijulkaisun toimittamiseksi. Myöhempiä keskiaikaisia sukunimiä saa Hausenin ”Urkundeista” I – IV nyttemmin jo runsaasti ja sitäpaitsi meillä tällä alalta erinomainen erikoistutkimuskin olemassa prof. A. V. Koskimiehen väitöskirja ”Pakanuuden aikainen nimistömme”, josta vain kukaan ei tiedä mitään. Kuvaavana piirteenä mainittakoon, että kun allekirjoittanut sattui valtionarkistossa tapaamaan edellämainitut Kemin-Lapin veroluettelot, saapuvilla oli monta historiantutkijaa, jotka kaikki luulivat suuren keksinnön tehdyksi, eikä kukaan sillä kertaa muistanut, että prof. Koskimies oli jo samoja asioita jotenkin tarkoin penkonut. Eräitä joukossa erittäin luontehikkaita, ei prof. Koskimies kumminkaan väitöskirjassaan mainitse.

Kyhäelmälläni olenkin tahtonut lähinnä vain kiinnittää yleisempää huomiota asiaan. Kulttuurielämässämme ei ole jätettävä käyttämättä niin erinomaista ainehistoa kuin muinainen komea nimistömme.

Kalevanpäivänä 1925 Heikki Klemetti
- puhtaaksi kirjoitti: Elle-Maarit Ylilokka