Sukututkimusmatematiikkaa

Ensimmäisessä polvessa meistä jokaisella on 2 vanhempaa.

Toisessa polvessa on neljä.

Kolmannessa heitä on kahdeksan (tässä kohdassa moni on syntymäajankohdan suhteen 1900-luvun vaihteen paikkeilla).

Neljännessä vanhempia on 16,
viidennessä 32,
kuudennessa 64,
seitsemännessä 128,
kahdeksannessa 256,
yhdeksännessä 512,
kymmenennessä jo 1024. 
11.polvi 2048,
12.polvi 4096,
13.polvi 8192,
14.polvi 16 384,
15.polvi 32 768,
16.polvi 65 536,
17.polvi 131 072,
18.polvi 262 144.

Tässä kohdassa ollaan 1500-luvun alkupuolella, jolloin koko Suomen väestömäärä oli samaa luokkaa ja hyvin todennäköisesti sukupuuyhteys löytyisi lähes kaikkiin suomalaisiin tuolta tasolta. Toki täytyy ottaa huomioon ns. esivanhempainkato, eli se että sukupuun useampi haara johtaa samaan esivanhempaan. 

19.polvi 504 288 esivanhempaa,
20.polvi 1 008 576,
21.polvi 2 097 152,
22.polvi 4 194 304,
23.polvi 8 388 608,
24.polvi 16 777 216,
25.polvi 33 554 432,
26.polvi 67 108 864.

Koko Euroopan väkiluvuksi 1200-luvulla on arvioitu 55 miljoonaa, 1300-luvulla 80 miljoonaa ja 1400-luvulla 60 miljoonaa (tuossa välissä riehui musta surma). Hyvin todennäköisesti siis viimeistään tuolla 1200-luvun tasolla olemme suunnilleen kaikki koko Euroopassa sukua toisillemme. Noin kaukana olevat sukuhaarat eivät näy edes DNA-testeissä, koska yhdestä 25 polven takana olevasta vanhemmasta tulevan DNA:n osuus on se yksi kolmaskymmeneskolmasmiljoonasosa eli noin 0,000000003%. Kirkonkirjat alkavat parhaimmillaan 1600-luvun lopulta ja veroluettelot 1500-luvulta, joten suurin osa dokumentoiduista sukulinjoistamme ei ulotu sen kauemmas.