Aiempiin Seitajärvi-juttuihin liittyen kartta. Kansalaisen karttapaikasta löysin hyvän johon oli jo valmiiksi merkitty näitä vanhojakin. Merkkasin Kurisian ja Keitsan kotapaikat, niihin on valitettavasti rakennettu kesämökkejä ennen parempaa tietoa. Seitäjärvi / Arajärvi - asumapaikka on varmasti ollut tuossa järvi-Rautalampi-kumpu kolmiossa.
"Kurisiankenttä ja Keijitsankenttä sijaitsevat Seitajärven koillisrannalla, Porkkaharjun kaakkoispuolella, noin 200 metrin päässä toisistaan. Kentät on mainittu kirjallisuudessa ainakin 1914 ja 1939. Paikalla tehty tarkastuksia 1961 ja 1964. Kurisiankentässä on tehty myös koekaivauksia 1968. Kentille on rakennettu sen jälkeen kesämökit ja osa rakenteista on tuhoutunut.
Kurisiankenttä (50 x 50 m) sijaitsee Ollilan talosta 650 m luoteeseen ja 40 m rannasta, Ollilasta Mattilaan vievän polkutien varressa niin, että suurin osa kentästä on jäänyt polun ja rannan väliin. Kentästä on kartoitettu kaksi tunkiota, kaksi kiukaallista suorakaiteista rakennuksenpohjaa, aitan tai navettarakennuksen pohja, liedensija ja pieniä röykkiöitä. Tunkioista saatiin talteen rauta- ja luuesineitä, vyönosia, ruutisarven tai piipun koppa ja piipun varsia, piinpaloja ja runsaasti rikottuja luita. Tutkimusten mukaan paikalla on ollut kiukaallisia hirsikotia ja poro- tai lehmikarjanavetta.
Keijitsan kenttä sijaitsee Kurisian kentän kaakkoispuolella, 450 m Ollilan talosta luoteeseen ja noin 40 m rannasta. Kentästä on kartoitettu 1968 viisi matalahkoa röykkiötä Kurisiaan johtavan tien molemmin puolin. Röykkiöt on kartoituksen perusteella tulkittu pellonraivauksessa syntyneiksi. Kentän länsipuolelta ja tien eteläpuolella on todettu kaksi talonpohjaa (3,5 x 5 m, 4,5 x 5 m), joissa toisessa on ollut matala kiuas keskellä ja toisessa suuri kiuas (3 x 3 x 1 m) päädyssä. Kenttää ei ole tutkittu tarkemmin eikä jäännösten ikää ole selvitetty.
Kenttien yläpuoliselta harjanteelta, Kurisiankentästä noin 100-200 m itään ja Keijitsankentästä 150 m pohjoiseen, törmän päältä olevalta alueelta on 1968 kartoitettu kaksi muokattua peltoalaa, joissa on kiviaitaa ja röykkiöitä. Läntisemmän pellon (25 x 40 m) reunoissa on matalaa kiviaitaa ja itäisemmässä (25 x 25 m laaja painanne) ainakin 19 röykkiötä. Ainakin yhtä röykkiöistä on pengottu 2000-luvun alussa. Paikallinen perimätieto ja varhaisimmat maininnat ovat pitäneet röykkiöitä hautoina, mutta kartoituksen perusteella ne ovat syntyneet pellon raivauksessa ja saatatvat liittyä lämmönvaraukseen.
Sodankylän kirkonkirjoissa 1731-1739 on mainittu Johan Kurisia ja Hans Keitsa (Kejets, Keitsä). Kenttien asukkaita on kirjallisuudessa pidetty saamelaisina, jotka olisivat omaksuneet uudisasukkaiden tapoja ja elinkeinoja, kuten karjatalouden ja viljelyn. Kenttätutkimusten tulosten perusteella on oletettu, että Kurisiankentän vanhempi vaihe ajoittuisi 1700-luvulle ja nuorempi, jo selvästi viljelyyn liittyvä vaihe vasta 1800-luvulle.
Inventoinnissa 2011 alueelta on paikannettu kiviröykkiöryhmä ja 13 röykkiötä. Röykkiöt koostuvat halkaisijaltaan 10-40 cm kokoisesta pyöristyneestä luonnonkivestä, ja ne ovat muodoltaan pyöreitä tai soikeita. Röykkiöt 8-13 ovat turpeen peittämiä, röykkiöt 1-7 selvemmin maastosta erottuvia. Röykkiö 7:ssa ja 4:ssa on kaivelun merkkejä, 7:ssa erityisen selviä. Kohteen rajaus tulee tarkistaa maastossa." - Museovirasto, muinaisjäännösrekisteri
Kurisiaa ja Keitsaa käsittelen myöhemmin tarkemmin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti