Kolmen sukupolven tarina alkaa Sodankylän Sattasesta ja hahmojen mukana kiertää lähes maailman. 173 sivuun on saatu tiivistettyä yllättävän paljon asiaa, ensimmäisestä maailman sodasta Euroopan parlamenttiin. Jonkin verran olin tämänkin kirjan sukuja tutkinut etukäteen joten ei ihan pystymettästä tarvinu lähteä selvittämään kirjan henkilöiden yhteyksiä itseen.
Frans Kumpulan osuus synnytti halun lähteä tutkimaan Ylivieskan seutuja, harmi että se vanha puukirkko tuhopoltettiin 2016. Jokusen kerran on tullu niillä seutuin käytyä ja miettiny evakkohommia mutta on näimmä aikasempaakin perua tienoolle.
Vote Kumpulan osuus oli traaginen, voimaannuttava, rohkaiseva. Sukulaisiaan ei aina voi valita. Onneksi Votelle kävi loppupeleissä hyvin elämässä. Vaikka teksti vaikuttaa välissä vahvasti poliittiselta niin tarina on kuitenkin elävästä ihmisestä, omakohtaistakin kokemusta vaikeasta pomosta on tullut itsellekin ja muutaman kuukauden hoidin myös työpaikkamme luottamusmiestointa. Ja jos jotakin ei jollekkin tapahdu ei myöskään voi kehittää tapoja välttää niitä tulevaisuudessa.
Jonkin verran odotin että kirjan nuorin polvi Miapetra olisi kertonut enemmän mutta toisaalta ymmärrettävää jos kokee vielä tässä reilun viijenkympin kohalla ettei mitään kerrottavaa ole, mutta jos kolmekymppiset julkaisee elämänkertoja on varmasti Miapetrallakin enemmän kertomuksia maailman turuilta...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti