KIRJA: Andreas Alarieston Lapinkuvat (1976) ja Lisälehdet Andreas Alarieston Lapinkuviin (1978)

 

Olen hanakka kirppisharakka, sieltä tulee haalittua kaikenlaista kirjallisuutta ja Lappi-tavaraa kotiin. Ehkä se on jotain alitajuista koti-ikävän liennytystä kun ei täällä betoniviidakossa muuten pääse tuttuihin asioihin käsiksi. Andreaksen kuvat on aina ollu mulle heikko kohta, ihan "muutaman" Arabia-lautasen olen raahannu kotia...

Nämä kirjat on siis löytö kirpparilta, yhteishintaan 18 euroa, hävettävä hinta jos kansipapereissa on muutama nirhauma... Kuvat ja Anten kielellä kirjoitetut tarinat on vaan niin hyviä ja omalla tavallaan hauskoja kuvauksia entisajan elämästä. Ja onhan tässä omakin lehmä ojassa, Ante oli kasvattina isän ukin kotona Lokassa äitinsä kuoleman jälkeen. Harmillisesti ensimmäisessä kirjassa kirjoitettuun pitkään esipuheeseen ei mahtunut oikeaa tietoa siitä miksi Anten isä häipyi Norjaan 15 vuodeksi. Mäkitalon Emilia kun ei ollut ainoa Hans-Petterille lapsia tehnyt. Hans-Petterin esikoinen on 1875 syntynyt Rosa Matilda jonka synnytti hänen kuulutettu morsiamensa Brita Maria Oinas Sattasesta. Sodankylän kirkonkirjojen mukaan pari kerettiin kuuluttaa kahdesti ennenkuin Hans-Petter häipyi Sompiosta. Brita Maria odotti Hans-Petteriä takaisin 11 vuotta ja lähti 1886 Rosan kanssa Norjaan. 1889 Brita Matilda on vihitty Neidenissä toisen miehen kanssa koska Hans-Petterillä oli ollut toinen vaimo. Rosa meni naimisiin 1897 Vesisaaressa Kostamo-nimisen miehen kanssa. Rosa kuoli 1908 kuudennen lapsensa synnytykseen. 

Tänä kesänä tuli myös korjattua sekin asia että tuli käytyä Sodankylässä Museo-Galleria Alariestossa. Olipa se kerrassaan "lapsi karkkikaupassa"-kokemus. Olisin niin halunnut kaikkea yhden kappaleen matkamuistohyllystä...

KIRJA: Päivi Anias - Kumpula, Kumpula, Kumpula

Kolmen sukupolven tarina alkaa Sodankylän Sattasesta ja hahmojen mukana kiertää lähes maailman. 173 sivuun on saatu tiivistettyä yllättävän paljon asiaa, ensimmäisestä maailman sodasta Euroopan parlamenttiin. Jonkin verran olin tämänkin kirjan sukuja tutkinut etukäteen joten ei ihan pystymettästä tarvinu lähteä selvittämään kirjan henkilöiden yhteyksiä itseen.

Frans Kumpulan osuus synnytti halun lähteä tutkimaan Ylivieskan seutuja, harmi että se vanha puukirkko tuhopoltettiin 2016. Jokusen kerran on tullu niillä seutuin käytyä ja miettiny evakkohommia mutta on näimmä aikasempaakin perua tienoolle.

Vote Kumpulan osuus oli traaginen, voimaannuttava, rohkaiseva. Sukulaisiaan ei aina voi valita. Onneksi Votelle kävi loppupeleissä hyvin elämässä. Vaikka teksti vaikuttaa välissä vahvasti poliittiselta niin tarina on kuitenkin elävästä ihmisestä, omakohtaistakin kokemusta vaikeasta pomosta on tullut itsellekin ja muutaman kuukauden hoidin myös työpaikkamme luottamusmiestointa. Ja jos jotakin ei jollekkin tapahdu ei myöskään voi kehittää tapoja välttää niitä tulevaisuudessa.

Jonkin verran odotin että kirjan nuorin polvi Miapetra olisi kertonut enemmän mutta toisaalta ymmärrettävää jos kokee vielä tässä reilun viijenkympin kohalla ettei mitään kerrottavaa ole, mutta jos kolmekymppiset julkaisee elämänkertoja on varmasti Miapetrallakin enemmän kertomuksia maailman turuilta...