TURVAINEN - tarinoita

Tuli tuossa taannoin Lapinmaansalat-blogin Nikon kanssa puhetta Turvaisesta ja päätin sitten alkaa selevittelemään asiaa siltä istumalta. Onhan nimi tuttu ja tarinoita luettu, mutta mikä hän sitten loppujen lopuksi oli miehiään.

G.A. Andersson Tietoja Sodankylän ja Kittilän pitäjien aikaisemmista ja myöhemmistä vaiheista (1914)

"Lokan kylästä länteen päin on Puolakkavaara-niminen ylänkö, jonka luoteeseen antavaa nenää sanotaan Lokanvaaraksi. Tällä Lokanvaaralla on lappalaisen kenttä, jossa muistitietojen mukaan näiden seutujen ensimmäinen, nimeltään tunnettu asukas oli asunut. Hänen nimensä oli ollut Turvanen. Noin ½ peninkulmaa Lokasta ylöspäin sijaitsee Lokan vuopaja, jota toisintonimellä kutsutaan myöskin Lokaksi. Myöskin täällä sanottiin Turvasen asustaneen jonkun aikaa ja olikin siellä nähtävänä pieni vihreä kenttä, vaan ei mitään asunnon jäännöksiä."

"Turvanen oli ollut, niin kertoivat muistitiedot, suuri noita, kuten lappalaiset yleensä pakanuuden aikana. Kun kerran näytti siltä, että kalat olivat kadonneet Lapin joista, lauloi Turvanen itsensä loveen ja läksi siikana Kemijoen suulle selvää ottamaan, mikä oli syynä kalojen vähentymiseen ja ajamaan kaloja Lappiin. Tällä retkellään huomasi hän, että vesi alempana joessa oli veripunainen siellä vallinneen sodan vuoksi. Ihmisiä oli sodassa tapettu niin paljon, että joen vesi oli käynyt punaiseksi. Siinä oli siis syy kalain katoamiseen. Turvanen oli sen vuoksi retkeltä palattuaan valittanut: „viha viepi viljan maasta, kateus kalan vedestä”. Toisenkin kerran oli hän lovessa ollessaan tehnyt saman retken ja tuonut muassaan valkean majavan. Sen oli hän päästänyt eräälle kummulle Lokasta jonkun matkaa alaspäin Luirojoen varrella. Kumpu sai valkeasta majavasta nimen Majavanpesoskumpu. Kemijokisuussa käydessään ei hän ollut koko matkalla joessa löytänyt sen syvempää paikkaa kuin Majavanpesoskummun juurella, jossa päivä oli häneltä mennyt piiloon. Tämä valkea majava oli pidettävä pyhänä, joten sitä ei saanut kukaan tappaa.

Kerran oli hän iltapäivällä lähtenyt akkansa kanssa Kemijärvelle kalaan. Loitsujensa avulla kulki hän matkan sellaisella hurauksella, että jo samana iltana oli nuottaa vetämässä Kemijärvellä, vaikka akka mennessä Vuoltisen suussa ehti pestä pienen lapsensakin. Vuoltisjoki laskee Luiroon Lokan talojen yläpuolella. Kun lapsi Kemijärvellä itki, niin toiset vaimot arvelivat lapsen kenties kaipaavan pesua. Tähän Turvasen akka oli tokaissut: „äskenhän sen pesin tuolla Vuoltijoen suussa”."

Samuli Paulaharju Sompio-kirjassaan (1939) kertoo näin:
s. 22
"Rieston kummuilla asusteli entinen Kulsini-äijä - Pyhäkummun kuusikossa kävi kumartamassa. Arajärven takaisen Seitajärven rannalla oli Keijitsalla kenttänsä, ja samoilla rannoilla oli myös Kurisian kotapaikka - vastarannalla valvoi Seitaniemen jumala. Samoja pakananaikaisia lappeja oli vielä vanha Sufva sekä Musta ja Vuolappa, kaikkein pimeimpiä taisivat olla itse Turvainen ynnä Akmeeli.

Turvainen oli vanha lapinvelho, oikein lovinoita, Turvaisenkumpujen kotaukko Lokan tienoilla. Kiveliössä ukko liikkui tavallisena äijänkuvana, mutta kun piti lähteä alamaailmaan, hän lasketteli kalana pitkin Luiroa ja Kemijokea. Kävi ukko kalana. Kävi ukko kalana joskus Kemissä asti katsomassa , mikä on, kun lohi ei nouse, purki kalapadot ja tulla luikutteli takaisin Sompioon. Oli noita samalla matkalla joutua turmioon - erehtyi kemiläisen inaan, jopa joutui korjauslaudalle puukonterän alle. Mutta kala potkaisihe ja pääsi takaisin jokeen. Kylkeen vain jäi merkki , mistä oli pintaa raapaistu.

Kävi Turvainen kerran Oulussa asti ja antoi houville polvipaikat ja pulkkanääjän, jotta viedä itselleen kuninkaalle. Puksujensa polvipaikoiksi kuningas tarvitsi viisi poronkoipea, ja näädännahan hän nakkasi pulkkansa perälaudalle, kun lähti ajelemaan. Hyvin kelpasi kuninkaan sitten ajella ja ylpeillä Sompion pakanallisen noidan parseeleissa."

Aimo Kehusmaa ja Samuli Onnela Suur-Sodankylän historia 1 (1995) on seuraavia havaintoja:
s.113-114
Suomalais-karjalaisnimet:
Torvia, Torvio (Toruia, Torvoia, Torfe, Torwain, Tåruain, Thurioia, Torffuainen) Sompio-Sodankylä 1563-1620

s. 115-116
"...Paikannimistä heitä vielä sentään löytää, kuten perimätiedon mukaan Lokan kylän ensimmäinen asukas Turvainen (Torvia) löytyy vieläkin Turvaisenkummulta. Mutta hän olikin merkittävä mies... Tässä sama tarina kuin Paulaharjulla..."

"Sompion veroluettelossa vuodelta 1563 mainitaan Turvainen Oulanpoika (Torwain Olsson). Veroja hänkin maksoi 1 näädän nahan ja 33 oravan nahkaa vaikka olikin perimätiedon mukaan melkoinen velho."

s.141
"Sompion ja Sodankylän vuoden 1695 maakirjatiedot veronmaksajittain, veromaittain ja veroluvuittain: Johan Andersson Turwain, Rojwack, 2:16"

s. 196-198
On selostus kalavesiriitaa Sompiossa. Antti Juhonpk. Musta haastoi käräjille 1736 Jouni Antinpk. Arbin ja veljensä pojan Juho Hannunpk. Mustan kun nämä olivat yrittäneet häätää hänet Nebloslokan kalavesiltä jotka kuuluivat hänelle vaimon perintönä. Antti Mustan vaimo Anna oli vanhan Turvaisen tyttärenpojantytär. Samassa tekstissä mainitaan Olli Ollinpk. Turvainen ja hänen poikansa Antti ja Tuomas.