KIRJA: Andreas Alarieston Lapinkuvat (1976) ja Lisälehdet Andreas Alarieston Lapinkuviin (1978)

 

Olen hanakka kirppisharakka, sieltä tulee haalittua kaikenlaista kirjallisuutta ja Lappi-tavaraa kotiin. Ehkä se on jotain alitajuista koti-ikävän liennytystä kun ei täällä betoniviidakossa muuten pääse tuttuihin asioihin käsiksi. Andreaksen kuvat on aina ollu mulle heikko kohta, ihan "muutaman" Arabia-lautasen olen raahannu kotia...

Nämä kirjat on siis löytö kirpparilta, yhteishintaan 18 euroa, hävettävä hinta jos kansipapereissa on muutama nirhauma... Kuvat ja Anten kielellä kirjoitetut tarinat on vaan niin hyviä ja omalla tavallaan hauskoja kuvauksia entisajan elämästä. Ja onhan tässä omakin lehmä ojassa, Ante oli kasvattina isän ukin kotona Lokassa äitinsä kuoleman jälkeen. Harmillisesti ensimmäisessä kirjassa kirjoitettuun pitkään esipuheeseen ei mahtunut oikeaa tietoa siitä miksi Anten isä häipyi Norjaan 15 vuodeksi. Mäkitalon Emilia kun ei ollut ainoa Hans-Petterille lapsia tehnyt. Hans-Petterin esikoinen on 1875 syntynyt Rosa Matilda jonka synnytti hänen kuulutettu morsiamensa Brita Maria Oinas Sattasesta. Sodankylän kirkonkirjojen mukaan pari kerettiin kuuluttaa kahdesti ennenkuin Hans-Petter häipyi Sompiosta. Brita Maria odotti Hans-Petteriä takaisin 11 vuotta ja lähti 1886 Rosan kanssa Norjaan. 1889 Brita Matilda on vihitty Neidenissä toisen miehen kanssa koska Hans-Petterillä oli ollut toinen vaimo. Rosa meni naimisiin 1897 Vesisaaressa Kostamo-nimisen miehen kanssa. Rosa kuoli 1908 kuudennen lapsensa synnytykseen. 

Tänä kesänä tuli myös korjattua sekin asia että tuli käytyä Sodankylässä Museo-Galleria Alariestossa. Olipa se kerrassaan "lapsi karkkikaupassa"-kokemus. Olisin niin halunnut kaikkea yhden kappaleen matkamuistohyllystä...

KIRJA: Päivi Anias - Kumpula, Kumpula, Kumpula

Kolmen sukupolven tarina alkaa Sodankylän Sattasesta ja hahmojen mukana kiertää lähes maailman. 173 sivuun on saatu tiivistettyä yllättävän paljon asiaa, ensimmäisestä maailman sodasta Euroopan parlamenttiin. Jonkin verran olin tämänkin kirjan sukuja tutkinut etukäteen joten ei ihan pystymettästä tarvinu lähteä selvittämään kirjan henkilöiden yhteyksiä itseen.

Frans Kumpulan osuus synnytti halun lähteä tutkimaan Ylivieskan seutuja, harmi että se vanha puukirkko tuhopoltettiin 2016. Jokusen kerran on tullu niillä seutuin käytyä ja miettiny evakkohommia mutta on näimmä aikasempaakin perua tienoolle.

Vote Kumpulan osuus oli traaginen, voimaannuttava, rohkaiseva. Sukulaisiaan ei aina voi valita. Onneksi Votelle kävi loppupeleissä hyvin elämässä. Vaikka teksti vaikuttaa välissä vahvasti poliittiselta niin tarina on kuitenkin elävästä ihmisestä, omakohtaistakin kokemusta vaikeasta pomosta on tullut itsellekin ja muutaman kuukauden hoidin myös työpaikkamme luottamusmiestointa. Ja jos jotakin ei jollekkin tapahdu ei myöskään voi kehittää tapoja välttää niitä tulevaisuudessa.

Jonkin verran odotin että kirjan nuorin polvi Miapetra olisi kertonut enemmän mutta toisaalta ymmärrettävää jos kokee vielä tässä reilun viijenkympin kohalla ettei mitään kerrottavaa ole, mutta jos kolmekymppiset julkaisee elämänkertoja on varmasti Miapetrallakin enemmän kertomuksia maailman turuilta...

KIRJA: Maria Lähteenmäki - Jänkäjääkäreitä ja parakkipiikoja 1998

 

Sitä on tullu muutama viime sotia käsittelevä kirja tähän mennessä luettua ja tätä kirjaa on siteerattu todella paljon, kun tämä paikallisessa kirjastossa sitten osui silmiin niin oli helppo päätös ottaa luettavaksi. 

Tästäkin kirjasta löysin jonkinlaisia johtolankoja omiin sukututkimuksiin vaikka en niitä alunperin etsinytkään ja samaan aikaan kun kirja pyöri luettavana pöydällä sattui kirjoittaja kyselemään omista sukulaisistaan... Tämä kysymys oli helppo selvittää nykyaikana mutta vuonna 1998 on kirjaan lipsahtanu väärää tietoa ja sitä kautta virhe on päässyt kertaantumaan ympäri netin alustoja. Mutta virhe on nyt korjaantumassa ja tutkimukset jatkuu...

Tämän kirjan jälkeen ymmärsin paljon sota-ajan kokeneiden naisten elämästä. Rahalla saa ja hevosella pääsee. Kaikki tekivät mitä mielestään olivat kykeneviä tekemään. v. 1934 syntynyt mummoni Sattasessa oppi jonkinlaisen saksankielen kun äitinsä toimi saksalaisilla pyykkärinä.

Lähteenmäki kirjoittaa Pikku Rovaniemen evakkoleiristä Ruotsissa, se nousi isompiin otsikoihin vasta Vaietut arktiset sodat-minisarjan myötä vuonna 2022. Omakin isäni on elänyt ensimmäiset kuukautensa tuon leirin vaikutuspiirissä v. 1945.

Vaikka välissä tulee otettua tämmösiä "asian vierestä" kirjoja lukuun niin paljon saattaa tulla uutta tietoa, tiedon murusia tai omasta mielestä pulpahtaa esiin jotain aiemmin luettua tai kuultua. Välissä kyllä huomaan omaavani pitkät piuhat asioiden yhdistelyssä... 

KIRJA: Anne Laurila - Selma ja Pietulan Alfreeti 2023

 

Mettä-Hannun Selman jatko-osa, ekan kirjan jälkeen tuli lähes maanisesti kaiveltua tämän perheen tietoja kun osuu minunkin tutkimuksiin ko. sukukunta. Olinkin saanut tätä kautta vähän vihiä mitä tähän opukseen on saatettu kirjottaa ja olinkin taas ihan sfääreissäni kun sain kirjan käsiini ja pääsin lukemaan.

Faktat ja fiktiot täytyy muistaa että on näissä sekaisin ja sen ei pidä antaa häiritä itseään, mutta silti olin suurimman osan kirjaa vihainen Alfreetille ja hänen teoilleen. Aika kun ei muutenkaan ollut vielä kovin avoin susipareille ja aviottomille lapsille... Selmaa lähes ihailin; vahva ja pärjäävä ihminen. Nyt kun itsekkin sen verran edistynyt sukututkijana että osaa jo jonkin verran lukea rivien välistä pappien kirjauksia tai henkikirjan merkintöjä ja yhdistää niitä historiallisiin faktoihin ja poliittisiin ilmapiireihin ihmettelen kuinka neutraalilla pohjalla Selma on pystynyt elämään elämäänsä Savukoskella ja myöhemmin Nousulla. Savukoski oli Herralan takia aikamoinen keskuspaikka kaikennäköiselle herraskaiselle ja poliittiselle liikenteelle. 

Mutta onneksi kirja on keskittynyt tavallisen piikaihmisen elämään. Pieniä muruja sisaruksistakin kirjaan on kirjattu, se on jännä miten vähän ja samalla paljon tuollaisetkin sisarussarjat olivat keskenään tekemisissä kun kuvaan tuli avioliitot, paikkakunnalta muutot ja oma perhe. Lapsia oli kuitenkin 12kpl 22 vuodessa, heistäkin vain 3 kuoli pienenä. Tässä kohtaa alkoi hiipiä mieleen että vois sitä tietenkin omiinkin sisaruksiin pitää enemmän yhteyttä...

Kirja jäi minusta jännittävään kohtaan viimisillä sivuillaan ja jäin odottamaan jatko-osaa vaikka sellaista ei olekaan ainakaan etukäteen ilmoitettu olevan tulossa. 

KIRJA: Usko Luostarinen - Lyhyt kertomus Inarin Kyröistä ja heidän elinympäristöstään 2000 (381 s.)

 

Minulla on tapana haalia tausta aineistoa tutkimuksia tehessä ja Mustan sukuun perehtyessä minun silmään pomppas nettikirppiksellä tämä opus. Joskus aikaa jo olen ensimmäisen kerran saanu näköhavainnon tämmösestä kirjasta mutta nyt sitten piti jo ostaa ku oli niin halpaan hintaan tyrkyllä. Kirjassa on kaksi osaa, sivut 3-124 käsittää kattavan muistelus- ja historiaosan ja sivut 129-349 on sukutauluja Kyröistä tai oikeastaan melkein kaikista Inarin suvuista siellä taitaa olla edes yksi maininta. 

Tähän täytyy kirjata pari huomaamani virhettä:
Kirjan ensimmäinen kappale käsittelee Ganander-sukua, oli varmasti vuonna 2000 vielä ihan tietoa mutta ei todellakaan oikeaa tietoa. Sittemmin on todistettu moneen kertaan ettei Ganander/Tornberg suvulla ole mitään tekoa Inarin Kyröjen kanssa. Kirjan sukutaulut lähtevät siis liikkeelle virheellisestä esiäidistä joksi on merkitty Catharina Walborg Ganander, hän kuoli todellisuudessa reilun puolen vuoden ikäisenä Enontekiöllä. Oikea esiäiti on Carin Henriksdotter Kyrö s. 20.12.1730 Enontekiö, vanhemmat Henrik Johansson Kyrö ja Anna Larsdotter Ala.

Sivulla 48 Luostarinen taas väittää Tanhua-suvun tullee Inariin Norjasta ja olevan Tauchum-sukua alunperin. Tanhua-suku tulee Sodankylästä ja sitä on monen lähtöstä. Tällä sivulla mainittu Törmäsen torppari Kustaa Tanhua on Sompiolaisen Keitsa-suvun jälkeläinen. Kustaan isänisä Johan Thomasson Tanhua oli isänsä ainoa lapsi, kaksi vanhempaa velipuolta oli äidin 1. aviosta. 

Yleisenä kommenttina voisi sanoa että historia osassa kirjoittaja on välissä turhan tunteella ja paatoksella ottanut itse kantaa asioihin joka ainakin minun lukemistani jonkin verran haittasi. Hauskoja poimintoja kunnan asiakirjoista ja monen monta tuttua nimeä aiemmista tutkimuksista tuli vastaan ja sai vähän lihaa päällensä. Sukututkimusosio oli vähän raskas luettava kun itse olen tottunut Sukujutut-ohjelmaan joka tulostaa eri tavalla kirjatut aineistot ja tässä kirjassa edettiin sukupolvikerrallaan ja joutui hyppimään kymmeniäkin sivuja seuratessa samaa perhettä eteenpäin. 

Loppusanoina toivoisin että joku ottais koppia ja päivittäisi kyseisen kirjan nykypäivään, sen verran epämääräisiä merkintöjä välissä tauluissa ja varmasti 23 vuodessa yksi jos toinenkin vanhemman polven edustaja on jo siirtynyt manan majoille kuten kirjan kirjoittajakin ja uusia sukupolvia syntynyt. 

Inarilaisteko-palkinto

2010 USKO LUOSTARINEN, mittava työ inarilaisena suku- ja paikallishistorian tutkijana 

Uutisia Kemin-Sompion poropalkisilta osa 3

Lapin Kansa 21.1.1930 nro 7
Kemin-Sompion paliskunnan poroerotus
--
Vintilän aidassa koossa noin 3500 poroa
--
t.k. 15 p:nä pidettiin Kemin-Sompion paliskunnan poroerotus Savukoskella Vintilän poroaidalla. Kokoon oli saatu lauhkeasta ja epäedullisesta talvesta huolimatta n. 3500 poroa. Kauppoja ei syntynyt lainkaan, sillä halukkaita ostajia ei ollut. Eläimiä ei myöskään erotuksen yhteydessä teurastettu lainkaan.

---------
Lapin Kansa 9.6.1932 nro 63
Yli 3000 poronvasaa syntynyt Savukoskella

tänä keväänä. Kaikki samalla merkkiin.
-
Hihnavasotus käytännössä.
-
Poronhoito Kemin-Sompion paliskunnassa hyvin järjestetty.
-
Porojen vasotus Kemin-Sompion paliskunnassa Savukoskella on nyttemmin päättynyt. Paliskunnassa on käytännössä yksinomaan hihnavasotus ja on se tänäkin vuonna onnistunut erittäin hyvin. Uusia vasoja on tullut runsaasti, kaikkiaan n. 3000-3500 ja on ne kaikki saatu merkkiin. Poronhoitovuoden alku näyttääkin Savukoskella sen vuoksi lupaavalta, sillä vasat ovat poikkeuksetta hyvin kehittyneitä. Ellei niille kesän aikana suurempia tuhoja satu, voidaan Savukoskella ensi talvena teurastaa poroja tavallista enemmän. Mainittakoon, että viime talvena oli luettujen porojen luku Kemin-Sompion palkisessa n. 7000.
 
---------
Lapin Kansa 5.9.1933 nro 98
Poronhoito Kemin-Sompion paliskunnassa

Eilen aamulla läksi parinkymmen miehinen poromiesjoukko Kemin-Sompion paliskunnasta Savukoskella tarkastusmatkalle paliskunnan alueelle. Tarkoituksena on ottaa selvää, onko alueella syksyn kuluessa liikkunut pororosvoja, onko poroja mahdollisesti siirtynyt rajan yli tai onko vieraita poroja kulkeutunut palkisen alueelle.

---------
Lapin Kansa 2.6.1934 nro 59
Kemin-Sompion paliskunnassa on tänä keväänä tullut vasoja runsaasti
-
Kevät ollut muutenkin poronhoidolle edullinen.
-
Porojen vasotus Savukoskella Kemin-Sompion paliskunnassa, jossa kuten tunnettua on käynnissä hihnavasotus, on nyttemmin saatu päättymään. Vasoja ilmoitetaan tulleen runsaasti ja ovat ne suuria ja hyvin kehittyneitä. Kevät on muutenkin ollut poronhoidolle Savukoskella hyvin edullinen. Lumi suli nopeasti ja ruokaa on sen vuoksi ollut helposti saatavissa. Porot ovat siis jo nyt hyvässä lihassa, kun räkkäaikakaan ei vielä ole päässyt niitä vaivaamaan.

-----------
Koillis-Suomi 1.7.1938 nro 26
Hajatietoja Savukoskelta kirj. Kaarlo Julkunen

"...Savukoski on kuitenkin ennen muuta poropitäjä. Se kuuluu Kemin-Sompion paliskuntaan, joka porolukunsa puolesta on maamme suurimpia. Parikymmentä vuotta sitten oli lukuporoja liki 16 000. Sen jälkeen seurasi laskusuunta, joka saavutti aallonpohjan v. 1919 jolloin palkisen kirjoissa oli vain 1827 poroa. Sotavuodet, rajantakaisten porovarkaudet ja poroelon painautuminen tokittain Venäjän puolelle, kun kulojen polttama ja vanhuuttaan luhistunut selkäaita ei kululle kyennyt estettä panemaan, uhkasivat tehdä tyyten lopun koko elinkeinosta. Mutta vähin erin porot jälleen lisääntyivät, varsinkin sen jälkeen, kun palkinen omalla kustannuksellaan panetti uuden, yli puoli miljoonaa markkaa maksavan raja-aidan, jolle tähän mennessä ei vielä valtion avustusta ole saatu. Nykyisin palkisella on lukuporoja n. 12 000 ja porojen vuotuinen tuotto muodostuu huomattavaksi taloudelliseksi tueksi poronomistajille, jollaisia savukoskelaiset suurelta osaltaan ovat..."

-----------
Rovaniemi 21.1.1939 nro 8
2500 poroa Vintilän aidassa

Kemin-Sompion paliskunnan poroerotus ja lukeminen toimitettiin maanantaina ja tiistaina Savukosken Vintilän aidalla. Poroja saatiin kokoon tällä kertaa tavallista vähemmän, vain noin 2500, mikä johtui lumen vähyydestä. Viime talvena oli erotuksessa koolla lähes 7000 poroa. Tällä kertaa myytiin poroista n. 300, joista Narkaus osti lähes 200 ja Karjapohjola n. 100. Hinnat olivat vaatimista 500mk ja häristä 800 mk nurkilla.

Kemin-Sompion paliskunnan syyskokouksia

POHJOIS-POHJA 04.10.1939 nro 226

Kemin-Sompion paliskunnan syyskokous pidettiin t.k. 2p:nä Savukoskella. Kokouksen puheenjohtajana toimi poroisäntä Erkki Alatalo ja sihteerinä esimies Väinö Halonen.

Esitettiin paliskunnan tilit jotka hyväksyttiin. 

Poromiesten päiväpalkaksi määrättiin 15mk ja poronomistajien on jokaista 150 poroa kohti palkattava poromies.

Kympeiksi valittiin Nestori Vitikka, Leevi Vaara, Kalle Junttila, Onni Mukkala, Jalmari Värriö, Alte Lokka ja Juho Korva.

Paliskunnan edustajaksi valittiin Sallan pohjoiseen palkiseen J.A. Hihnavaara ja Santeri Junttila, Oraniemen palkiseen Matti Hihnavaara, Matti Arajärvi ja Ville Riikonen, Lapin paliskuntaan J.A. Halonen, Herman Marjala, Eenokki Kenttämaa, Arvid Kavakka ja Emil Alakorva, Suonikylän paliskuntaan Uula Paadar, Arvid Pyhäjärvi ja Eemeli Marjala sekä Käsmän ja Hirvasniemen paliskuntiin Aleksi Kenttämaa.

Poroerotus päätettiin pitää Kuoskun Marjavaarassa t.k. 11 päivänä ja Vintilässä t.k. 14 p:nä.

Palkisen poroista päätettiin jättää 20 siitoshirvasta myymättä.

Lisäksi maksettiin heinävahinkolaskuja ja käsiteltiin eräitä muita vähäisempiä asioita.

----------------

KOILLIS-SUOMI 09.10.1936 nro 14

Kemin-Sompion paliskunnan syyskokous pidettiin maanantaina Savukoskella Hihnavaaran talossa.

Esitettiin vuosikertomus ja tilit, mitkä hyväksyttiin sekä myönnettiin asianomaisille tili- ja vastuuvapaus.

Paliskunnan edustajiksi Lapin palkisen erotuksiin valittiin Antti Halonen, P.A. Värriö, Richard Alatalo, Herman Marjala ja Kenttämaa, Kuolajärven paliskuntaan Akseli Jokela, Alb. Halonen, Viljami Pulska ja Juho Marjala sekä Orajärven paliskuntaan J. Värriö ja Alpi Hihnavaara.

Työnjohtajiksi valittiin Kuoskuun Santeri Junttila, Savukoskelle Niilo Hihnavaara ja Heikki Halonen, Martille Kalle Nousu, Värriölle P.A. Värriö sekä Lokkaan Yrjö Lokka.

Tilintarkastajiksi tulivat Osvald Pekkala ja Anselmi Pulska.

Kuoskun Marjavaaran erotus päätettiin pitää t.k. 14p:nä ja Vintilän härkäerotus t.k. 30 p:nä.

Lisäksi käsiteltiin joukko uusia merkkianomuksia sekä muita vähäisempiä asioita.