Kaivos uhkaa tuhota 10 000 vuotta vanhat asuinpaikat – muinaisjäänteet tutkitaan kaivosyhtiön laskuun vuosituhannen laajimmissa kaivauksissa - YLE 26.8.2019

Kaivaukset Savukosken Soklin kivikautisilla asuinpaikoilla voivat tuoda merkittävää uutta tietoa Suomen asutushistoriasta.

Savukosken Soklista löytyneessä keraamisen astian kappaleessa näkyy töyhtömäisiä asbestikuituja. Ne voivat antaa tutkijoille arvokkaita vinkkejä siitä, mistä esihistoriallinen asutus on Lappiin tullut.Antti Mikkola / Yle

– Nämä ovat palanutta kalan luuta, oletettavasti kallosta, ja tämä tupsu tässä keramiikanpalassa on asbestia, sanoo Museoviraston arkeologisten kenttäpalveluiden tutkija Vesa Laulumaa.

Hän pitää hyppysissään ruskeaa pientä esinettä, joka viimeksi on ollut jonkun kädessä arviolta noin 3 000 vuotta sitten.

Vesa Laulumaa johtaa kaivauksia Itä-Lapissa, Savukosken Soklissa. Menossa ovat laajimmat esihistoriallisen ajan kaivaukset tällä vuosituhannella. Yleensä suuria kaivauksia on tehty kaupunkiarkeologisilla kohteilla, jotka ovat historialliselta ajalta.

Savukosken Soklissa tutkittavat kohteet ovat pääosin kivikaudelta ja sen jälkeiseltä varhaismetallikaudelta, noin 8000–9000 vuoden takaa.

Tämä on jäljellä kalasta, jonka kivikauden ihminen pyydysti ja paistoi ruoaksi. Vesa Laulumaan kädellä on ilmeisesti kalan kallon osia. Onneksi kivikauden ihminen nakkasi pään tuleen, sillä muutoin nämäkin luut olisivat jo kadonneet Suomen happamaan maaperään. Talvella tutkimuksissa selviää, mikä kala on ollut kyseessä.Pia Tuukkanen / Yle

Kaivausten myötä toivotaan paljastuvan lisää tietoa heikosti tunnetusta Itä-Lapin esihistoriasta. Jo aiempien inventointien perusteella tiedetään, että Soklissa on ollut asutusta jo noin 10 000 vuotta sitten.

– Tätä vanhempaa asutusta on löytynyt Lapista vain Utsjoelta Vetsijärveltä, jossa sijaitsee tätä hieman vanhempi Sujalan asuinpaikka, Laulumaa kertoo.

Soklin kaivausten erikoisuutta lisää se, että niitä tehdään varsin laajalla alueella, jolloin syntyy entistä parempi kokonaiskuva esihistoriallisesta elämästä.

Kaivos tuhoaa muinaisjäänteet, mutta yhtiö maksaa kaivaukset

Tänä päivänä alue on norjalaisen lannoiteyhtiö Yaran kaivosvaraus. Yaran tarkoituksena on avata alueelle fosforikaivos. Muinaismuistolaki velvoittaa tutkimaan alueella olevat kohteet. Arviolta kaksi kesää kestävät kaivaukset maksaa Yara.

– Kaivausten kustannukset ovat satoja tuhansia euroja. Haluamme tehdä ne nyt, että kaikki on inventoitu siinä vaiheessa, kun alamme rakentaa alueelle esimerkiksi tiestöä, kertoo Soklin kaivoshankkeen johtaja Eero Hemming.

Museoviraston arkeologisten kenttäpalveluiden tutkija Marianna Niukkanen on tullut tutustumaan Soklin kaivauksiin ja pääsee samalla itsekin kaivamaan. Pia Tuukkanen / Yle

Koska kohteet tulevat tuhoutumaan mahdollisen kaivoksen louhinnan käynnistyttyä, on Yara hakenut kajoamislupaa. Lapin ELY-keskuksesta kerrotaan, että lupakäsittely on kesken. Parhaillaan on menossa maanomistajien kuuleminen.

Ilman kaivoksen rahoitusta ei Soklin arkeologisia kaivauksia olisi tehty, ainakaan nyt.

– Myös arkeologiset kaivaukset rikkovat muinaismuistot. Tässä saadaan kuitenkin niiden tarjoama tieto talteen, muistuttaa Vesa Laulumaa.

Toiveena löytää tietoa pioneeriasutuksen leviämisestä

Museoviraston arkeologiset kenttäpalvelut aloitti kaivaustutkimukset elokuun alussa. Tutkimukset kestävät syyskuun loppuun saakka ja ne todennäköisesti jatkuvat ensi kesänä.

Soklin vanhimmam asuinpaikan ikä on paljastunut palaneesta peuranluusta. Siitä on pystytty tekemään radiohiiliajoitus. Se kertoo, että peura on käyskennellyt Soklissa vain muutama sata vuotta sen jälkeen kun jäätikkö on vetäytynyt alueelta.

– Siinä ajassa tänne on ehtinyt tulla jo kasvillisuutta, jota peurat ovat seuranneet, ja peurojen perässä ihmiset, Laulumaa kertoo.

Se mistä ihmiset ovat Sokliin tulleet kiinnostaa tutkijoita erityisesti.

– Nykyään, kun ajetaan joka paikkaan autolla, tuntuu, että Sokli on todella syrjäinen paikka. Jääkauden väistyttyä tämä oli kuitenkin valtaväylien risteyksessä. Ensimmäiset ihmiset kulkivat alueelle jokia, järviä ja meriä pitkin, joten Sokli on ollut todellinen keskus, muistuttaa Laulumaa.

Tämä nuotio on sammunut jo tuhansia vuosia sitten. Museoviraston arkeologisten kenttäpalveluiden tutkija, arkeologi Vesa Laulumaa seisoo kivikauden ihmisen keittiössä. Pia Tuukkanen / Yle

Soklin alueen vanhinta asuinpaikka ei tänä vuonna vielä tutkita, sillä alueella riittää useita muitakin kohteita, jotka kartoitetaan ensin. Onhan Soklissa ollut asutusta ja kulkijoita yhtä mittaisesti tuon 10 000 vuoden ajan.

Kesällä kerätään vihjeet, joita talvella analysoidaan

Lapissa arkeologiseen tutkimukseen tuo omat haasteensa se, että kaikki löydöt sijaitsevat tyypillisesti noin 20 senttimetrin syvyydessä.

– Siihen on sitten pakkautunut noin 10 000 vuotta historiaa, mikä on aivan häkellyttävä juttu jo sinänsä, sanoo Museoviraston arkeologisten kenttäpalveluiden tutkija Vesa Laulumaa.

Museoviraston kaivauksia tehdään kohteessa, jossa 10 000 vuotta sitten lainehti suuri jääjärvi. Jäljellä on Loitsana-lampi.

Tänä kesänä kaivetaan lähempänä Loitsanan rantaa. Sieltä on löytynyt myös astianpalanen, jossa näkyvät hyvin selvästi asbestikuidut. Asbestia käytettiin vahvistamaan keraamisia astioita.

Asbestitupsut vaatimattoman näköisessä savipalassa voivat tarjota kiinnostavaa tietoa siitä, miten ihmiset ovat liikkuneet pohjoiseen tuhansia vuosia sitten.

Kvartsi-iskokset ja -esineet ovat varsin yleisiä kivikautisia löytöjä. Vesa Laulumaa pitää käsissään kvartsista kaavinta, jonka on tehnyt kivikauden ihminen Savukosken Soklissa. Reunassa näkyy ikään kuin nyrhintäjälkiä, kun hän on muotoillut kaavinta toisen kiven avulla.Pia Tuukkanen / Yle

– Toiveena on, että asbestista voisi tutkia, mistä se on lähtöisin. Etsimme vielä vahvistusta, mutta se näyttäisi olevan niin sanottua Lovozeron keramiikkaa, sanoo Laulumaa.

Keramiikka on nimetty nykyisen Venäjän alueella, Kuolan niemimaalla sijaitsevan asuinpaikan mukaan.

Suomessa asbestia on luonnossa ainakin Tuusniemellä Pohjois-Savossa, jossa oli Euroopan suurin asbestikaivos 1904–1975. Samalta seudulta on aiemmin löydetty asbestikeramiikan palasia, jotka on ajoitettu kivikaudelle.

Syyskuun loppuun saakka kestävien kaivausten tuloksia aletaan analysoida talvella. Kaikki pienetkin kvartsikiteet ja astianpalat tutkitaan.

Helsinkiin matkustaa Soklista muun muassa minigrip-pussillinen maa-ainesta, jossa on hienonhienoja luusiruja. Näistä siruista pystytään laboratoriossa tutkimaan, mikä eläinlaji on ollut kyseessä ja milloin se on elänyt.

Museoviraston tavoitteena on jatkaa kaivauksia ensi kesänä.

--------------------

Arkeologiset kaivaukset Savukosken Soklissa alkaneet – kyseessä yksi suurimmista esihistoriallisten kohteiden kaivaushankkeista 2000-luvulla

15.08.2019 – Arkeologia, Arkeologiset kenttäpalvelut, Kulttuuriympäristö, Museovirasto

Museoviraston Arkeologiset kenttäpalvelut aloitti Savukosken Soklin kaivoshankealueella sijaitsevien arkeologisten kohteiden kaivaustutkimukset 6.8.2019. Tutkimukset kestävät syyskuun loppuun saakka ja ne todennäköisesti jatkuvat vuonna 2020.

Kyseessä on yksi suurimmista esihistoriallisten kohteiden kaivaushankkeista tällä vuosituhannella. Yleensä isompia kaivauksia on tehty kaupunkiarkeologisilla kohteilla, mutta nyt tarjoutuu kaivoshankkeen myötä tilaisuus saada lisää tietoa hieman heikosti tunnetusta Itä-Lapin esihistoriasta.  

Tutkimusten kustannuksista vastaa Yara Suomi Oy, joka on tänä vuonna käynnistänyt Soklin kaivoshankkeen teknis-taloudelliset selvitykset.  

Ensi vaiheessa kaivauksia tehdään 12 muinaisjäännöksellä, jotka ovat lähinnä kivi- ja varhaismetallikautisia asuinpaikkoja ja pyyntikuoppakohteita. Kohteet ovat löytyneet alueella aiemmin tehdyissä arkeologisissa inventoinneissa. Tutkittavien kohteiden joukossa on mm. yksi Lapin vanhimmista kivikautisista asuinpaikoista, joka on vuoden 2013 inventoinnissa saatujen ajoitustulosten perusteella noin 10 000 vuoden ikäinen. Osa kohteista tutkitaan kokonaan jo tänä vuonna ja osassa kohteista tehdään vielä koekaivauksia niiden laajuuden määrittämiseksi. Löytömateriaalin odotetaan koostuvan pääosin kvartsiesineistä ja -iskoksista, palaneesta luusta ja varhaismetallikautisesta keramiikasta. Palaneiden luiden osteologisella analyysillä saadaan selville mitä riistaa hyödynnettiin ja maanäytteitä analysoimalla yritetään saada tietoa mm. hyötykasveista. Radiohiiliajoituksia voidaan tehdä palaneesta luusta ja tulisijojen puuhiilestä.  

Soklin tutkimuksia johtavat Museoviraston Arkeologisten kenttäpalveluiden tutkijat Vesa Laulumaa ja Johanna Seppä, heidän apunaan on tänä vuonna neljä apulaistutkijaa ja kymmenen kaivausapulaista, jotka ovat pääasiassa arkeologian opiskelijoita eri puolilta Suomea.  

Laulumaa ja Seppä odottavat innolla minkälaisia tutkimustuloksia alkaneesta projektista tullaan saamaan. Vesa Laulumaa painottaa, että vaikka Sokli vaikuttaa nykyisin olevan syrjässä, sen sijainti on vedenjakaja-alueella, jonka kautta yhteydet idän ja lännen välillä ovat kulkeneet tuhansien vuosien ajan. Vesistöt ovat yhdistäneet Vienanmeren ja Barentsinmeren alueet Pohjanlahteen, merkkinä yhteyksistä on mm. varhaismetallikautinen Lovozero-tyypin keramiikka, jota on löydetty Pohjois-Suomesta ja Luoteis-Venäjältä. Ehkä kaikkein suurin jännityksen aihe on, saadaanko lisää tietoa Suomen jääkauden jälkeisen pioneeriasutuksen vaiheista.  

Lisätietoja tutkimuksista antavat
Vesa Laulumaa, vesa.laulumaa@museovirasto.fi, p. 0295 33 6283
Johanna Seppä, johanna.seppa@museovirasto.fi, p. 0295 33 6205