Kemin-Lappi vuosilukuina + vähän yleishistoriaa päälle...

PÄIVITYS 17.9.2023

- 8850 - 1900/1700 eKr KIVIKAUSI SUOMESSA
Utsjoen Sujalan asuinpaikka
Savukosken Soklin alueen kivikautiset asuinpaikat

- 1700 - 500 eKr PRONSSIKAUSI SUOMESSA

- 500 eKr - 1200 /1300 jKr RAUTAKAUSI SUOMESSA

- 200-luku eKr poronhoito syntyy Siperiassa

* 800-luvulla se on levinnyt Pohjois-Norjaan
* 1600-luvulla poronomadismi muodostuu Ruotsin Lapin länsiosissa = nomadismi alkaa levitä
   suhteessa peurojen vähenemiseen
* 1800-luvulla nomadismi alkaa tulla idästä komien mukana myös Kuolan niemimaalle jossa "törmäävät" 

- n. 100 jKr roomalainen historioitsija Tacitus kirjoittaa "Fenni"-nimisestä kansasta, joka on tavattoman raakaa ja äärettömän köyhää

- 300 - 800 jKr "muuttoaalto" Suomen alueelle, ensimmäiset vakinaiset asukkaat

- 550 jKr bysanttilainen historioitsija Procopius kirjoittaa että pohjan perillä, Thulessa, asuu "skrithfinnit" (hiihtäjäfinnit). Kirjoituksen mukaan "elävät kuin villipedot".

- 800-luvun lopulla norjalainen Ottar teki retken Vienanmerelle ja siitä on säilynyt selonteko joka on kirjoitettu anglosaksien Alfred Suurelle (hallitsi 871-899): kertomus kuvaa lähinnä norjalaisten ja kainulaisten toisiinsa kohdistuneista ryöstöretkistä

- SUOMEN KESKIAIKA jaetaan varhaiskeskiaikaan (noin 1150–1323), sydänkeskiaikaan (1323–1397) ja myöhäiskeskiaikaan (1397–1520). Tämä jaottelu perustuu yksinomaan valtiollisen historian käännekohtiin. - Ruotsalaisten ensimmäinen ristiretki tehtiin Lounais-Suomeen ehkä 1150-luvulla, sikäli kuin kyseessä ei ole kuvitteellinen tapahtuma. "Pyhän Eerikin legenda" on ainoa kirjallinen lähde tähän tapahtumaan.

- Tanskalaisten ensimmäinen ristiretki Suomeen 1191.

- Tanskalaisten toinen ristiretki Suomeen 1202. 

- Ruotsalaisten toinen ristiretki käynnistyi mahdollisesti vuonna 1238 tai 1249 ja se suuntautui retkestä kertovan Eerikinkronikan mukaan hämäläisiä vastaan. Sen johtajaksi on ehdotettu ruotsalaista mahtimiestä Birger-jaarlia. Ristiretken seurauksena Länsi-Suomi liitettiin lopullisesti Ruotsin valtakuntaan. Lyypekin kaupungin kronikka toteaa retkestä: "Birger pakotti Suomen Ruotsin kruunulle".

-  Norjan kuninkaalle Paavi Gregorius IX antoi puolestaan kirjeessään 6. heinäkuuta 1241 luvan vaihtaa Pyhään maahan tehtävä ristiretki "maasi naapuruudessa asuvia pakanoita vastaan". Norjan kuninkaana toimi tuolloin Haakon IV.

- Ruotsalaisten kolmas ristiretki ja mahdollisesti ainoa todellinen ruotsalaisten tekemä ristiretki tehtiin karjalaisia vastaan vuonna 1293. Suuntautui Viipuriin ja Karjalaan. Sitä ennen karjalaiset ja hämäläiset olivat hyökkäilleet jatkuvasti toistensa alueille. Nyt hämäläiset saivat tukea Ruotsin kuninkaalta ja karjalaiset Novgorodin ruhtinaalta. Ristiretken yhteydessä ruotsalaiset valtasivat karjalaisilta 14 kihlakuntaa mahdollisesti marski Torkkeli Knuutinpojan johdolla ja perustivat tuhotun karjalaisten linnoituksen paikalle Viipurin linnan. Tämä on retkistä ainoa, jolle on saatu paavin lupa. Niin sanottu ristiretkibulla on annettu vuonna 1351 eli retken jälkeen.

- 1200-luvulta 1800-luvun alkuun Fellesdistrikin aika
* Ruotsi-Norja-Venäjä yhteishallinnollinen nautinta-alue
* 1200-luvulla Norja-Novgorod yhteisverotusalue
* 1300-luvulla suomea puhuvat birkarlit (Kuolan niemimaa-Jäämeren rannikko-Kantalahti-Sodankylä-Kilpisjärvi-Lyngen)
* 1613 määritelty asiakirjoihin
* avoimet rajat vuoteen 1751 asti

- 12.8.1323 PÄHKINÄSAAREN RAUHANSOPIMUS
* Karjalan ristiretken jälkeen sotatila Ruotsin ja Novgorodin välillä jatkui. Novgorod hyökkäsi Hämeeseen vuonna 1311 polttaen "Vanain kaupungin" sekä Turkuun vuonna 1318 polttaen sen maan tasalle. Jatkuvat hävitysretket alkoivat kuitenkin käydä molempien voimille.
* Pähkinäsaaren rauhaan päättyi Suomen ristiretkiaika.
* Novgorod tunnusti Ruotsin valta-aseman Länsi-Karjalassa, mutta Novgorodille jäivät Laatokan ympärillä olevat alueet. Rauhassa sovitun rajan itäpuolelle jäi ortodoksinen ja länsipuolelle katolinen usko.
* Ristiretkien seurauksena Ruotsi liitti Suomen yhteyteensä ja samalla osaksi läntistä eli katolista kirkkoa ja ruotsalaisten Suomen rannikkoalueiden kolonisaatio alkoi. Turku muodostui uuden uskonnon pääpaikaksi tuomiokirkkoineen. Niin sanottu ristiretkiaika oli sekoitus rauhanomaista hengellisen ja maallisen vallan leviämistä, varsinaista valloitusta ja asutustoimintaa (ruotsinkielinen rannikkoasutus Suomeen). Vaikka kyse oli osittain valtaamisesta, ei alueelle muodostunut erillistä valloittajien ja valloitettujen väestönosaa, kuten Virossa.
* Pähkinäsaaren rauhan raja oli voimassa 272 vuotta aina Täyssinän rauhaan saakka

- 1320-luku - Pähkinäsaaren rauhanraja jäi harmittamaan ruotsalaisia koska se tarkoitti rajan ulkopuolisen alueen jäävän Novgorodilaisille. Niinpä Ruotsi julisti että Skellefteå- ja Oulujokien välinen alue täytyy asuttaa, Novgorodille he selittivät asian niin että siellä asujat ovat "itä-norlantilaisia" ja siis ruotsalaisia.

- v. 1329 ensimmäinen kirjallinen tieto Kemin seurakunnasta, sitä ei tiedetä kuinka laaja tämä seurakunta oli. Kuului Turun hiippakuntaan eli Suomeen, Tornio kuului Uppsalaan eli Ruotsiin. (G.A. Andersson kirjoittaa Kemin seurakunnan perustamisajankohdaksi 1250 ja Alatornion kappelin 1340) Toiseksi Perä-Pohjolan seurakunnaksi nimetään Salo (nyk. Saloinen)

- v. 1340 Kuningas Maunu Eerikinpojan kirje: "verovapaus luvataan niille jotka asettuvat uudisasukkaiksi niille valtakunnan äärialueille joita nimitetään Lapinmaiksi"

- v. 1384 Kuningatar Margareetan käskykirje Lapin lähetyksestä

- v. 1427 Claudius Clavuksen kartassa wildlappeladi = villien lappalaisten maa

- 1400-luvun lopulla Kemin Lappi muotoutuu hallinnolliseksi kokonaisuudeksi

- v. 1527 Ruotsin valtiopäivät aloittivat uskonpuhdistuksen, katolilaisuudesta luterilaisuuteen.

- v. 1532 Kustaa Vaasa julisti "että kaikki asumattomat metsämaat niin hyvin Suomessa kuin Ruotsissa ovat Jumalan, Kuninkaan ja Kruunun omia." Suurella innolla alkoikin kuningas asuttamaan silloin vielä lappalaisten hallussa olleita alueita Pohjois-Savossa, Oulujärven tienoilla ja Pohjois-Hämeen takana.

- v. 1539 Olaus Magnuksen Carta Marina, Magnus on tutkinut lappalaisia ja matkustanutkin Tornionjokilaaksossa aina Pelloon saakka. Carta Marina oli esityö kirjalle Historia de gentibus septentrionalis (1555; Pohjoisten kansojen historia). 

 - v. 1546-1555 Kemin kirkkoherrana mainitaan Laurentius, mahdollisesti sama herra Laurentius Olai, joka 1548 mainitaan erään tilan omistajana Rovaniemellä (Armas Luukko 1954).

Kemin paikallishistorian kirjoittaja (Pentti Koivunen 1997) mainitsee kirkkoherra Laurentiuksella olleen ”useitakin käräjäjuttuja” ja kertoo kolmesta oikeudenkäynnistä:
Herra Laurentiuksen tapeltua kappalaisensa herra Henricuksen kanssa kappalainen tuomittiin 6 markan sakkoon kirkkoherralle aiheuttamistaan kahdesta mustelmasta 1550. Kemin talvikäräjillä 1554 kirkkoherra oli syytettynä lammasvarkaudesta ja tuomittiin 40 markan sakkoon, ja luultavasti tästä syystä hän myös myöhemmin menetti virkansa. Puoli vuosikymmentä virkaheittona oltuaan Kemin pitäjän Lautiosaareen asumaan asettunut entinen kirkkoherra Laurentius syytti seuraajaansa, kirkkoherra Aeschillus Andreae Ruuthia kahden suolatynnyrin varastamisesta. Hän ei kuitenkaan pystynyt näyttämään toteen syytöstään, joten virassa oleva kirkkoherra sai vapauttavan tuomion ja herra Laurentius tuomittiin sakkoihin aiheettomasta ilmiannosta käräjillä 1560.

- 1550-luvulle tultaessa lappalaisalueet jotensakin nykyisen Lapin alueella

- v. 1556 Kustaa Vaasa perustaa Suomen herttuakunnan jolla erillisasema Ruotsin valtakunnassa, tämä päättyi 1599 Turun verilöylyyn kun Kaarle-herttua mestautti ”epäluotettavaa aatelistoa” asemansa turvaksi

- v. 1557 Kemin kirkkoherrana mainitaan Aeschillus Andreae Ruuth, siirtyi Tornion kirkkoherraksi 1565. Mainitaan yhdeksi Suomen rikkaimmista papeista, rahoitti mm. Ruotsin sotatoimia 1590-luvulla Jäämeren rannikon valloittamisaikeissa.

- Kemin kirkkoherrana mainitaan jo vuonna 1567 Jacobus Olai, joka kuitenkin erotettiin virastaan 1581 tapettuaan Antti Alkun.

- 1570-1595 25-VUOTINEN SOTA, PITKÄ VIHA - päättyi 18.5.1595 Täyssinän rauhaan. Rauhassa määritelty raja pohjoiseen tunnusti Pähkinäsaaren rauhan 1323 jälkeen Savoon ja pohjoiselle Pohjanmaalle syntyneiden uudisasutusten kuulumisen Ruotsiin ja samalla Suomen alueeksi.

- v. 1574 Juhana III vaati lapinkielen taitoista pappia Keminlappiin

- v. 1578 Kuningas Juhana nimitti Tornion kappalaisen Laurentius Henricin Kemin kirkkoherraksi, hän kuoli 1598.

- v. 1581 Peltojärven kyläläiset valittivat Matarengin talonpoikien kalastuksesta ja majavanpyynnistä maillaan

- v. 1595 Kaarle-herttuasta Ruotsin valtionhoitaja, kuningas Kaarle IX 1604-1611.

arvonimiluettelo kuuluu Kaarle IX:nnen 20. joulukuuta 1608 lähettämässä Tukholman kuninkaallisessa kirjastossa säilytettävässä suomenkielisessä kirjeessä seuraavasti:

»Me Carlei se yhdeksäs sillä nimellä, Jumalan armosta Rodzin, Göthin, Wendin, Somalaisten, Karialaisten, Lappalaisten Pohian maalla, Kainulaisten ja Wirolaisten etc. Kuningas".»

- 25.11.1596 – 24.2.1597 NUIJASOTA Etelä-, Keski- ja Pohjois-Pohjanmaa, Keski-Suomi ja Savo

- 1600-luvulla alueellisen kontrollin tehostaminen kruunun taholta
  * oikeuslaitos
  * tehostettu verotus
  * läänijärjestelmä
  * tarkempi väestökirjanpito

- 1601-1615 Kemin kirkkoherrana Simon Nilsson Ruuth, Nikolaus Rungius oli naimisissa hänen tyttärensä Helenan kanssa. Kaarle-herttua tosin määräsi 1602 Ylitornion kappalaisen Georgius Henricin Tornion ja Kemin Lappien yhteiseksi saarnaajaksi, Henrici todennäköisesti osasi Tornion lapinkieltä.

- 1600-luvun keksintö: Palvelupakko oli Ruotsissa ja Suomessa voimassa ollut säännös. Sen mukaan ihmisten, jotka eivät maksaneet veroja, oli oltava jonkun veroamaksavan palveluksessa. Jos palvelupakkoa löi laimin, saattoi saada tuomion irtolaisuudesta. Palvelupakon ankaruus vaihteli ajan saatossa. Palvelupakko poistui Suomessa vuonna 1883, kun tuli uusi irtolaislainsäädäntö.

- 1601 SUURI OLKIVUOSI - Perussa tapahtunut tulivuorenpurkaus kylmensi maapallon ilmaston, vaikutti myös Suomessa

- v. 1602 Kaarle-herttuan suojelukirje ”erityisesti Kittilän, Sodankylän, Peltojärven, Kitkajärven ja Maanselän kylissä” asujille pirkkalaisia ja suomalaisia vastaan

- v. 1604 Kaarle lähetti tornionlappalaisille omia mittoja ja punnuksia etteivät tulisi voutien ja pirkkalaisten huijaamiksi

- v. 1605 Kaarle aloitti hankkeen kirkon ja pappilan saamiseksi Keminlappiin – tämä hanke ei todennäköisesti koskaan onnistunut

- v. 1606 Enontekiön kirkko (Markkinan kirkko?)

- v. 1611 Ruotsin kuninkaaksi Kaarlen poika Kustaa II Aadolf ”Pohjoisen leijona”. Hän hallitsi vuoteen 1632

- v. 1613 Kustaa II Aadolf solmi Tanska-Norjan kanssa Knärodin rauhansopimuksen sodassa jonka hänen isänsä oli aloittanut Lapinmaista, sopimus koski Jäämeren rannikkoa Ruijassa

- 1610 – 1617 INKERIN SOTA – loppuu Stolbovan rauhaan 

- 1616-1629 Kemin Lapin kappalaisena ja kirkkoherrana Nikolaus Rungius.
Rungius mainitaan ”väkeväksi rukouksen mieheksi” (Itkonen SKHSV 1941–1942 1945 ym.), mutta Vahtolan (SKB 8 2006) mukaan ”ei ole yhtään oman ajan todistetta siitä, että hän olisi ollut saarnaajana jotenkin tavanomaista väkevämpi ja satuttavampi”, vaan ”tällaisen jälkimaineen Rungius sai nähtävästi vasta sen jälkeen, kun hänen ruumiinsa löydettiin kokonaisena ja hyvin säilyneenä muumiona kirkon lattian alta venäläismiehityksen jälkeen 1700-luvun alussa”. H. J. Boström mainitsee 1928, että ”hänen balsamoitu ruumiinsa on vieläkin nähtävänä Kemin vanhan kirkon laattian alla”. Vahtola puolestaan kertoo tiivistetyn yksityiskohtaisesti Keminmaan nähtävyyksiin kuuluvan muumion uusimmistakin vaiheista: "Rungius sai ympärilleen suorastaan pyhimyksen sädekehän. Legendan tavoin alettiin kertoa, miten Rungius oli julistanut: 'Elleivät sanani ole totta, ruumiini mätänee, mutta jos ne ovat totta, se ei koskaan mätäne.' Hänen toimintaansa ruvettiin liittämään myös ihmetekoja; hän oli muun muassa saanut rukouksen voimalla pahan kuivuuden ja uhkaavan nälänhädän väistymään. 1800-luvun alussa kerrottiin, että jokainen kemiläinen teki vähintään kerran vuodessa pyhiinvaelluksen Rungiuksen ruumiin ääreen. Nicolaus Rungiuksen muumiolla oli vielä 1875 kaksi kättä, jotka olivat ristissä rinnan päällä. Pian tämän jälkeen toinen käsi katosi, luultavasti yksityiseksi pyhäinjäännökseksi. Sittemmin Rungiuksen muumio, jonka säilymiselle on annettu pätevä tieteellinen selitys, asetettiin näytteille lasikantiseen arkkuun ihmisten nähtäväksi Keminmaan Pyhän Mikaelin keskiaikaiseen kivikirkkoon." - Turun hiippakunnan paimenmuisto 1554–1721

- 1618 – 1648 KOLMEKYMMEN VUOTINEN SOTA

- v. 1620 Mansuetus Jacobi Fellmanin Kemin Lapin kuvaus Johannes Messeniukselle (tässä kirjoituksessa mainitaan myös Kittilässä sijaitseva kirkkotupa, siitä ei ole muita mainintoja säilynyt)

- v. 1624 Olof Treskin kartta, hänelle oli annettu tehtäväksi Ruotsin Norjan ja Venäjän rajojen käyminen

* Kittilä

* Peltojärvi

* Inari

* Sompio

* Sodankylä

* Keminkylä

* Kuolajärvi

* Kitkajärvi

* Maanselkä

- nämä kylät Keminkylää lukuunottamatta löytyvät v. 1553 veroluettelosta, se tulee kirjoihin

1560-luvulla

- v. 1626 Anders Buren Orbis Arctoi Nova Et Accurata Delineatio Auctore Andrea Bureo Sueco. Kaarle IX:n toimeksianto vuodelta 1603, Ruotsin maanmittauslaitoksen perustaja.

* Sompio

* Keminkylä

* Kuolajärvi

* Sodankylä

* Kittilä

* Inari

* Peltojärvi

* Maanselkä

- 1630 - 1643 Kemin Lapin kirkkoherrana Johan Olai Pictorius. Pictorius alkoi virkaan astuttuaan ”ahkerasti suorittaa lapinmatkoja, joiden tarkoituksena hänellä oli kaiketi niin laiminlyödyiksi havaitsemiensa saamelaisten sielunhoito kuin kirkkoherralle tulevien kymmenysten kantaminen” (Itkonen 1945). Turun piispan Isaacus Rothoviuksen esityksestä valtaneuvosto siirsi Kemin Lapin Tornion kirkkoherran alaisuudesta Kemin seurakuntaan, ja valtaneuvoston kirjeessä 16.3.1633 seurakunnan kirkkoherraa Pictoriusta kuvaillaan liikkuvaksi ja taitavaksi mieheksi. Hänen mainitaan väsymättä jaksavan suorittaa Kemin Lapissa tarkastusmatkoja, joita varten hänelle myönnettiin vuosittain 12 tynnyriä viljaa. Kuningatar Kristiinan holhoojahallituksen kirjeellä 19.12.1633 vahvistettiin hänen tarkastajan (visitaattorin) tehtävänsä. Pictorius teki näitä varsin vaivalloisia tarkastusmatkoja Kemin Lappiin 1630-luvun myöhempinäkin vuosina ahkerasti. Hän taisteli voimakkaasti pakanuutta vastaan, hävitti saamelaisten noitarumpuja, ”kannuksia”, ja kastoi heidän lapsiaan. Hänen jyrkkä ja kiivas esiintymisensä herätti kuitenkin myös suurta vastahakoisuutta ja aiheutti valituksia, joiden aiheellisuuden selvittämiseksi piispa Rothovius joutui järjestämään Lapissa piispantarkastuksen ja Pictorius itse kutsuttiin selvittämään toimintaansa valtiopäiville kokoontuneelle pappissäädylle Nyköpingissä 1640. Kirjeellään 30.3.1640 holhoojahallitus siirsi asian käsittelyn Turun tuomiokapitulille, joka Pictoriuksen selityksen kuultuaan teki siitä jonkinlaisen kompromissiksi luonnehdittavan päätöksen. Kapituli ”ankarasti kehotti herra Johannesta seurustelemaan lappalaisten kanssa (sävyisästi) ja tästä lähtien tarkoin varomaan, ettei hän pelota heitä pois maasta, vaan sopuisasti kohtelee heitä; mitä hän lupasi mielellään noudattaa, mikä hänelle sallittiin.” Pictoriuksen tavallista syvällisempää vaikutusta sananjulistajana (parannussaarnaajana) ja sielunhoitajana osoittaa se, että säilynyt suullinen perimätieto kertoo hänen saaneen etenkin Inarin asukkaissa aikaan ”todellisen väkevän herätyksen katumuksessa ja anteeksisaamisessa” ja että sanankuulijat muuallakin Lapissa olivat ”aina autuaan Pictoriuksen ajoista alkaen” hylänneet ”kaikki paholaisen konstit, jotka he pakanallisilta isiltään olivat imeneet ja kauan hyviksi havainneet ja nyt niitä paholaisen oppina vihasivat ja vainosivat”.

- v. 1631 Lyckselen lappalaiskoulu

- v. 1632 Ruotsin kuningattareksi Kustaa II Aadolfin tytär Kristiina, hän hallitsi vuoteen 1654.

- v. 1633 Nicolaes Piscator lisäsi Kitkajärven Buren karttaan

- v. 1635 Henricus Hondius julkaisin Buren korjatun kartan nimellä SVECIA, DANIA, ET NORVEGIA, REGNA EUROPAE SEPTENTRIONALIA

- v. 1638 maaherra Melchior Werenstedtin varoitus Kemijärven suomalaisille talonpojille lappalaisten häirinnästä. Kemijärvi oli Kuolajärven, Kitkan, Maanselän, Keminkylän, Sompion ja Sodankylän lappalaisten kesäkalastuspaikka.

- v. 1642 Peltojärvi siirrettiin Kemin Lapista Tornion Lappiin 

- v. 1644 Kemin Lapin kirkkoherraksi tuli Gabriel Petri Calamnius, hän kuoli jo 1648. 

- 1640-luvun alkupuolella keminlappalaiset valittivat maaherra Frans Crusebjörnille Oulun ja Savon talonpoikien kohtelevan heitä huonosti heidän omilla veromaillaan

- 23.2.1643 Kuninkaallinen Majesteetti määräsi Johannes Tornaeuksen kääntämään lapin kielelle Ruotsin virallisen kirkkokäsikirjan Manuale sveticumin. Teos painettiin Tornaeuksen valvonnassa nimellä Manuale Lapponicum Tukholmassa v. 1648 ja hän sai työstään palkkiona 300 hopeataalaria.

- v. 1648 Pielpajärven kirkko Inariin, papiksi määrätty Esaias Mansvetuksenpk. Fellman, nykyisin paikalla oleva kirkko on vuodelta 1760. Samana vuonna mainitaan rakennetuksi myös Kemijärven ensimmäinen kirkko kun lapualainen Jakob Lapodius lähetettiin Kemijärven seurakunnan kappalaiseksi, Kemijärven kirkko tosin purettiin jo 1690-luvulla ja korvattiin suuremmalla.

- Kemin kirkkoherra Johannes Johannis Somerus, Turun tuomiokapitulin valtuuttamana 16.8.1648, astui virkaan nähtävästi jo 1649 ja sai kuningattarelta vahvistuskirjeen 19.10.1650. Kuoli 1672 Kemissä.

- 1650 Turun akatemian professori Mikael Wexionius teoksessaan Epitome descriptionis Sueciae, Gothiae, Fenningiae et subjectorum provinciarum kertoo keminsaamelaisista

- v. 1654 Ruotsin kuninkaaksi Kaarle X Kustaa, kuningatar Kristiinan serkku. Hän hallitsi vuoteen 1660.

- 1655-1661 POHJAN SOTA – Venäjän ja Ruotsin ruptuurisota 1656-1658 Karjalassa ja Inkerissä, ulottui Saimaalle asti. Merkittävin sodan seuraus oli kuitenkin Käkisalmen läänin väestömuutos. Sota kiihdytti muuttoliikettä Venäjälle jonka vuoksi alue lopulta lähes tyhjeni ortodoksisesta kantaväestöstä.

- v. 1660 Ruotsin kuninkaaksi Kaarle X Kustaan poika Kaarle XI, hän hallitsi vuoteen 1697.

- v. 1664 Käräjillä inarilaisia kehoitettiin rakentamaan kirkkotupa papille jotta uskonopetusta voitaisiin harjoittaa tehokkaasti = inarilaiset vastasivat muuttavansa mieluummin Venäjälle kuin rakentavansa papille tuvan...

- 21.6.1673 kuningas Kaarle XI antoi päätöksen, jossa määräsi Inarin, Sompion, Kuolajärven, Keminkylän, Kitkan, Maaselän sekä Sodankylän ja Kittilän erotettavaksi varsinaisesta Kemin seurakunnasta. Näistä tuli muodostaa oma kirkkoherrakunta, ja Gabriel Johannis Tuderus, joka oli toiminut kirkkoherran (isänsä) apulaisena nyt itsenäistyneen seurakunnan alueella, nimitettiin sen kirkkoherraksi. Ylioppilas (Ostrobotniensis, Kemiensis) Turussa 1651/52. Tuderus oli rajuluonteisena ja äkkipikaisuuteen taipuvaisena pahimpia mellastajia ja tappelijoita aikansa Turun ylioppilaiden joukossa, ja hänet erotettiin rikkomustensa takia yliopistosta 29.3.1659 kolmeksi vuodeksi. Hän kirjoittautui ylioppilaaksi Uppsalaan (Bothniensis) 5.12.1659 yhdessä vapaaehtoisesti Turun akatemiasta eronneen ja samoissa tappeluissa mukana olleen nuoremman veljensä Daniel Johannis Tuderuksen kanssa. Rangaistusajan päätyttyä hän palasi Turkuun viedäkseen opintonsa loppuun. Respondentti (resp.) Turussa aikaisintaan 1663 (sine anno).
Vihittiin papiksi Turussa 1663 Kemin kirkkoherran (isänsä) apulaiseksi; hoiti vuodesta 1668 päätoimisesti Kemin Lappia ja erityisesti Inarin kappeliseurakuntaa jatkaen Kemijärven kappalaiseksi siirtyneen Esaias Mansuetin työtä. Johannes Johannis Someruksen kuoltua lokakuussa 1672 tämä alue (Inari, Sompio, Kuolajärvi, Keminkylä, Kitka, Maanselkä, Sodankylä ja Kittilä) erotettiin Kemin emäseurakunnasta ja muodostettiin itsenäiseksi Kuusamon kirkkoherrakunnaksi. Kuusamon ensimmäinen kirkkoherra kuningas Kaarle XI:n päätöksellä 21.6.1673, astui virkaan nähtävästi 1675 ja hoiti sitä virkatalon puuttuessa aluksi Kemissä; Alatornion kirkkoherra 1682, astui virkaan 1684.
Kuusamon kirkkoherrana Gabriel Tuderus ”koetti tarmokkaasti juurruttaa kristinoppia lappalaisten keskuuteen ja taisteli ankarin, jopa väkivaltaisinkin keinoin yleisesti vallitsevaa taikauskoa vastaan. Tämän takia häntä vastaan tehtiin paljon valituksia, ja hän oli vähällä menettää virkansakin” (Orkamo 1943). Kun Härnösandin hiippakuntaan kuuluneen Alatornion kirkkoherra Henricus Johannis Tornström kuoli toukokuussa 1682, Kuusamossa lähes sietämättömiin vaikeuksiin joutunut Tuderus tarjoutui viivyttelemättä tämän seuraajaksi. Kuningas Kaarle XI nimittikin Länsipohjan läänin maaherran amiraali Hans Clerckin lämpimästi suosittaman Tuderuksen Alatornion ja Tornion kaupungin kirkkoherraksi 26.6.1682 tiedustelematta sen enempää Härnösandin superintendentin ja tuomiokapitulin kuin Tornion seurakunnankaan mielipidettä. Tuomiokapitulilla oli virkaan oma ehdokkaansa, ja Tornion seurakunnassa järjestetyssä kirkkoherranvaalissa runsas kuukausi myöhemmin virkaan valittiin toinen pappismies. Kuningas ei kuitenkaan suostunut seurakuntalaisten anomukseen, että tämä nimitettäisiin heidän kirkkoherrakseen Tuderuksen asemesta, vaan pysyi tekemässään päätöksessä. Uuteen virkaansa 1684 astunut Tuderus joutui luopumaan Kemin Lapista, mutta hän jatkoi Torniossakin työtään saamalaisten keskuudessa, ”levitti kristinoppia väsymättömällä uutteruudella ja erittäinkin vainosi ja hävitti lappalaisten noitarumpuja ja muita taika-aseita, pannen tässä usein henkensäkin vaaraan” (Boström 1929). Omavaltaisten otteittensa takia Tuderus joutui Torniossakin vaikeuksiin, ja lainvastaisesti kuulutettuaan ja sitten vihittyään avioliittoon erään lesken, jonka pesänositusta edellisestä avioliitosta syntyneiden lasten kanssa ei ollut toimitettu, Härnösandin tuomiokapituli tuomitsi hänet 18.2.1703 viralta pantavaksi. Tuderus kuitenkin valitti tuomiokapitulin päätöksestä Kuninkaalliselle Majesteetille, joka kumosi päätöksen 12.12.1703, koska tuomiokapitulilla ei ollut valtuuksia kyseiseen oikeustoimeen.
Tuderuksen kirkkoherrana ollessa Tornion kaupunkiin rakennettiin edelleenkin käytössä oleva puukirkko, jonka kuoriholvin maalaukset kirkkoherra puolisoineen kustansi.
Tuderus sai kuninkaan kirjeellä 29.11.1680 elinikäisen asukasoikeuden Maunulan autiotilaan Alapaakkolan kylässä.

- v. 1673 isänsä toivomuksesta Kemin kirkkoherraksi tuli Johannes Johannis Tuderus.
Vihittiin papiksi Turun hiippakunnassa 1655 Kemin kirkkoherran (isänsä) apulaiseksi, suoritti tässä tehtävässä useita tarkastusmatkoja Inariin, viimeisen kerran 1664; Kemin kappalainen luultavasti 1658, kirkkoherra isänsä toivomuksen mukaisesti hänen jälkeensä 1673; Kemin rovastikunnan lääninrovastina suoritti rovastintarkastukset Kuusamossa 1685 ja Kittilässä, Kuolajärvellä, Sodankylässä ja Sompiossa 1686. Seurakuntajaon takia Kemin kirkkoherra menetti suuren osan siihenastisista palkkasaatavistaan, mutta asiasta valitettuaan hän sai kuninkaan kirjeellä 1.3.1678 kaksi kolmasosaa seurakunnan kymmenyksistä korvaukseksi vähentyneistä tuloistaan. Tästä huolimatta Johannes Tuderus valitti vaikeaa taloudellista asemaansa ja pyysi käräjillä seurakuntalaisten velvoittamista korjaamaan pappilan rakennuksia. Kirkkoherra hankki lisätuloja harjoittamalla laajamittaisesta liiketoimintaa. Tuderus-suvun tutkija Ilma Orkamo (US I 1943) on todennut kirkkoherra Tuderuksen ostaneen jo 1662 Kemin pitäjän Liedakkalan kylästä Kontiolan tilan ja saaneen 5.11.1678 sen myynnistä (yhden niityn kuitenkin itselleen pidättäen) 600 kuparitalaria. Orkamon mukaan ”suurimmat sivutulonsa hän kuitenkin ansaitsi Tukholman-kaupalla, jota Kemin kirkkoherrat ennenkin olivat harrastaneet, ja jota Oulun porvarit pitivät omille eduilleen haitallisena. Kauppatavarana olivat pääasiallisesti lohi ja terva sekä muut Lapin tuotteet. Tuderustakin Oulun maistraatti 1691 kehoitti kaupasta luopumaan, uhaten muuten valittaa piispalle. Lopettiko Tuderus kaupanteon, ei tiedetä, mutta 1697 hän myi aluksen, josta saadut tulot jakoi tyttärilleen äidinperintönä. Pappissäädyn edustaja valtiopäivillä 1678. Kuoli 1699.

- vuotta enne Schefferusta kuvauksen Tornion ja Kemin Lapeista kirjoitti Tornion kirkkoherra Johannes Jonae Tornaeus. Julkaistiin lyhennettynä 1772 nimellä Beskifning öfver Torneå och Kemi Lappmarker ja selvityksen Lapinmaasta Berättelse om Lapmarckerna och deras tillstånd K.B. Wiklundin teoksessa Svenska landsmålen XVII, 3:1900. 

- v. 1673 Johannes Schefferuksen Lapponia. Johannes Schefferus (1621-79) sai Ruotsin valtionkanslerilta Magnus de la Gardielta tehtäväkseen laatia mannereurooppalaisille suunnatun selvityksen saamelaisista.

- v. 1673 1. asutusplakaatti, ”Kalmarin plakaatti”, muuttoa oli kuitenkin jo aiemmin tapahtunut Lapin ja Lannan rajalle ja hiukan rajan sisäpuolellekin. Varsinainen vaikutus vähäinen. 15 vuoden verovapaus ja sotaväenotto ei koskenut Lappiin muuttaneita. Plakaatin annosta muutaman vuoden päästä maanmittari Jonas Gedda määritteli Kemin pitäjän rajan lapinkyliä vastaan. Asutusplakaatissa määriteltiin, mihin saakka suomalaisasutus sai Kemin pitäjässä edetä. Rajan pohjoispuolelle jäivät vanhat lapinkylät ja siten tätä rajaa alettiin kutsua Lapin ja Lannan rajaksi.

- v. 1680 Ruotujakolaitos – Ruotsin sotalaitoksen uudistus, maatiloista muodostettiin 2–6 talon ryhmiä, jotka kukin joutuivat kustantamaan yhden sotilaan varusteineen ja aseineen. Ruotu järjesti palvelusajaksi sotilaalle myös torpan ja palan viljelysmaata. Ruotusotamiehen perhe sai elantonsa tämän torpan maasta ja kotieläimistä. Viipurin ja Savonlinnan, Turun ja Porin, Hämeen ja Uudenmaan läänit liittyivät siihen vuoteen 1696 mennessä, Pohjanmaa vasta vuonna 1733. Lappalaisia uudistus ei koskenut lainkaan, mutta sotakarkureita alkoi virrata pohjoiseen...

- 26.6.1682 Kuusamon kirkkoherraksi nimitetään Henrik Andersson Cajanus. Cajanus vihittiin papiksi ilmeisesti 1678, koska Länsipohjan maaherra, amiraali Hans Clerck suositellessaan häntä 1682 kuninkaalle nimitettäväksi Kuusamon kirkkoherran virkaan mainitsee hänen tosin olleen pappina vasta neljä vuotta, mutta olevan kirkkoherraksi ”Kemin Lappiin erittäin sopiva nuoruutensa, terveytensä, nerokkuutensa ja kielitaitonsa vuoksi”. Kuusamon kirkkoherra Kuninkaallisen Majesteetin nimittämänä 26.6.1682, astui virkaan ilmeisesti aikaisintaan 1684. Oli viimeisinä elinvuosinaan sairaalloinen. Hän kuoli 1691 Kemissä.

- v. 1687 Lapinkylien yhteiskäräjät Sompiossa, Maanselän ja Kitkan lappalaiset valittivat suomalaisten tuhonneen heidän elinkeinonsa. Lapinkylien väki antaa oman todistuksensa kylien rajoista koska pitävät Geddan rajaa vääränä.

- v. 1689 Sodankylän vanha kirkko

- v. 1695 2. asutusplakaatti ja lapinverouudistus. Lapinveroa maksettiin porojen laidunnuksesta, kalastuksesta ja metsästyksestä, tällöin voimaantullut asetus pysyi perusteiltaan samanlaisena vuoteen 1928 asti. Lisäksi ensimmäisen plakaatin ehtoihin lisättiin kaskeamiskielto ja peltojen ja niittyjen raivausvelvollisuus. Vaikutus muuttoliikkeeseen jäi edelleen heikoksi.

- 1696-1697 SUURET KUOLONVUODET - n. 25% suomalaisista kuoli, kylmä sää tuhosi sadot

- v. 1697 Ruotsin kuninkaaksi Kaarle XII, hän hallitsi vuoteen 1718

- 1700-1721 SUURI POHJAN SOTA – Isoviha oli suuren Pohjan sodan aikainen miehitys Suomessa vuosina 1713-1721 joka päättyi Uudenkaupungin rauhaan, aikalaislähteissä siitä käytetään nimitystä venäläisen ylivallan aika.

- v. 1699 Kemin kirkkoherra ja Kemin Rovastikunnan lääninrovasti Laurentius Henrici Forbus. Suoritti rovastintarkastuksia Kemijärvellä 1698, 1699 ja 1703 tai 1704, Kittilässä 1704, Kemissä 1702, 1704–13, Lapissa 1701, 1710 ja 1712 ja kävi Inarissa ainakin 1712

- v. 1710 varhaisin merkintä porojen korvamerkeistä Sompiosta

- v. 1718 Ruotsin kuningattareksi Kaarle XII:n sisar Ulriika Eleonoora, hän hallitsi vuoteen 1720. Hän oli toiminut kuitenkin jo vuodesta 1713 sijaishallitsijana. Miehensä Fredrik I hallintokaudella hän myös toimi sijaishallitsijana.

- v. 1720 Ulriika Eleonoora luovuttaa kruunun miehelleen Fredrik Hesseniläiselle ja tästä tulee Fredrik I. Hallitsi vuoteen 1751.

- 1723 Ruotsin kuninkaan julistus joka velvoitti koko maan vanhempia ja holhoojia opettamaan lapsilleen sisälukua ja kristinoppia. Samana vuonna erillinen säädös kristinopin opettamisesta saamelaisille.
* kouluja perustettiin Suomen puolella seuraavasti: 1728 Utsjoki, 1779 Inari, 1780 Enontekiö, 1800-luvulla Sodankylään

- v. 1737 Johan Bartholdi Ervastin Descriptio Lapponiae Kiemiensis eli Kemin-Lapin Kuvaus

- 1739 palkollissääntö: joutenolo rikollista samoin työtä vailla olevan auttaminen

- 1741-1743 HATTUJEN SOTA - Pikkuviha oli Hattujen sodan aikainen venäläismiehitys Suomessa, päättyi Turun rauhaan.

- 1743 ilmestyy Henrik Gananderin saamen kielen kielioppi, Grammatica Lapponica. Kirja noudattaa lähinnä tornionsaamen murretta. 

- 1747 määräys siidojen korvaamisesta kirkkopitäjillä = 1800-luvun alussa siidojen rajoissa selviä murtumia

- v. 1747 Sodankylä ja Inari eroavat Kuusamon emäseurakunnasta

- v. 1748 Nils Fellman kirjoitti pirkkalaisten tai ruotsalaisten tuhonneen 2 lapinkylää Kemijärvellä aikavälillä 1400-luku - 1600-luvun alku. Kyseessä olevat kylät olivat Vihtala / Riuhtala itärannalla ja Termuslahti länsirannalla. = Vihtalan rauniot ovat löytyneet ja niitä kaivettiin ensi kerran 2005

- v. 1749 Lapinmaiden asuttamista koskeva kuninkaallinen ohjesääntö

- 1750 Kemin-Lapissa 9 siidaa = n. 3500 poroa = 295 taloutta = n. 200 verolappalaista

- v. 1751 Ruotsi-Norjan Strömstadin rauhansopimus – Suomen puolen saamelaisten vapaa kalastusoikeus Norjan rannikolla vahvistettiin, myös kaupustelu, porojen siirtäminen ja pyynti oli sallittu.
* Lappekodisillen, tunnetaan myös nimillä "Første Codicil og Tillæg Til Grendse-Tractaten imellem Kongerigerne Norge og Sverrig Lapperne betræffende" tai "Samenes Magna Charta" = saamelaisten oikeudet kansalaisina ensimmäisen kerran

- v. 1751 Ruotsin valtaistuimelle nousi saksalainen Holstein-Gottorpin Aadolf Fredrik, hän hallitsi vuoteen 1771

- v. 1754 Henric Wegeliuksen ”Animadversiones nonnullae de oeconomia et moribus incolarum Lapponiae Kimiensis” ja ”Om möjeligheten och nyttan af beqvämare båtfart i Kimi elf” - vuosina 1730-1750 Sodankylän pappi Henric Wegelius todisti lappalaisten olleen hyvin toimeentulevia mutta uudisasukkaiden kurjuuteen ajamia. Lisäksi Wegelius vastusti lapinkielen käyttöä kirkollisissa toimissa. Äkkikuolemaksi nimetty tautiepidemia tuhosi porokarjoja tänä samana vuonna.

- v. 1760 Lapinmaan uudistilojen verollepanoehdotus – perustui 1749 asutuksen ohjesääntöön, tavoitteena selkiyttää verotusjärjestelmää. Lappalaisten tiloja ei katselmoitu veromanttaaleita varten. Myös lapinkyläjaon katsotaan poistuneen samana vuonna käytöstä.

- v. 1763 Keminlapin veroluettelot = lapinveron maksajat merkitään muutamaa poikkeusta lukuunottamatta uudisasukkaiksi

- v. 1771 Ruotsin kuninkaaksi tuli Kustaa III, hän hallitsi vuoteen 1792

- v. 1772 Elias Laguksen ”Utdrag af en beskrifning öfver Kuusamo Socken i Kemi Lappmark”

- v. 1776 Kuolajärvi siirtyy Kuusamon emäseurakunnasta Kemijärven seurakuntaan

- 1780-luvulla pernarutto hävitti poroja, samalle vuosikymmenelle osui myös 4 peräkkäistä katovuotta ja isorokkoepidemia

- 1788-1790 KUSTAA III:n SOTA - Ruotsi-Tanska-Venäjä, päättyi Värälän rauhaan ilman voittajaa

- 1791 ja 1799 Ruotsin ja Venäjän ystävyys- ja puolustussopimukset

- v. 1792 Ruotsin kuninkaaksi Kustaa IV Aadolf, hallitsi vuoteen 1809 ja oli viimeinen Suomea hallinnut kuningas.

- 1796 Norjan hallitus tuki suomalaisten asuttamista Ruijaan
  * vuoteen 1865 tultaessa suomalaiset koettiin rasituksena
  * kveenien alakulttuuri

- 1700-luvun lopussa Kemijärven kalastus kiellettiin lappalaisilta

- 1800-luku: poronhoidon merkitys isonee lappalaisten piirissä metsästys-kalastus mahdollisuuksien pienetessä, esim1. majava hävisi Suomesta 1800-luvun alussa, se saatiin pelastettua rauhoittamalla sen jäljellä oleva populaatio Norjassa 1845, siirtoistutettiin takaisin Suomeen 1930-luvulla. Esim2. Metsäpeurat hävisivät 1800-luvun lopussa Suomesta, lähin kanta oli Vienan Karjalassa josta se alkoi levitä takaisin Kainuuseen 1940-50 luvuilla, myöhemmin myös siirtoistutuksia Suomenselälle. Lisäksi 1800-luvun alussa oli vielä 7 katovuotta peräkkäin liittyen Suomen sotaa, kutsutaan myös suuriksi katastrofivuosiksi.

- 1800-luvun alussa katsotaan keminsaamelaisten sulautuneen lopullisesti etelästä tulleisiin sukuihin. Monissa muistelmakirjoissa esim. Sodankylän viimeisinä "puhtaina" lappalaisina pidettiin Pohjois-Ruotsin puolelta alkunsa saaneen Suikin-suvun jälkeläisiä vielä 1890-luvulla.

- 1800-luvun asiakirjoissa ”lappalainen” täsmentyy tarkoittamaan saamelaista / poronomadia muttei muita samojen elinkeinojen harjoittajia

- 1802 Matthias Castrénin kuvauksia Kemin pitäjän taloudesta ja luonnosta

- 1804 irtolaisasetus
* rikoksista rangaistuksen kärsineet mutta luvallista toimeentuloa vailla olevat
* maankiertäjät ja romanit
* sotaväestä vapautetut sotilaat
* sellaiset henkilöt joita oli kielletty oleskemasta tietyillä paikkakunnilla
* palveluspaikoistaan erotetut palkolliset
* vakinaista paikkaa karttavat käsityökisällit
* kisällit jotka ovat osoittaneet mestariaan kohtaan uppiniskaisuutta tai eläneet huonosti
* ulkomaalaiset karkurit
* valtion toimihenkilöt jotka luvatta jättäneet työpaikkansa

- 1805 palkollisasetus

- 1800-1806 kovat muuttovuodet Ruijaan

- 1808-1809 SUOMEN SOTA - Olkijoen aselepo 19.11.1808: Ruotsi-Suomen armeijan vetäydyttävä Kemijoen taakse. Päättyi Haminan rauhaan 17.9.1809: historiallinen Västerbottenin lääni jakautui kahtia kun Tornio-Muoniojoen itäpuoli liittyi Venäjään osana Suomen suuriruhtinaskuntaa. Suomen Lappi kuului tästä Oulun lääniin 1809-1938 jolloin perustettiin Lapin lääni. Petsamo kuului Suomelle 14.10.1920 – 19.9.1944.
* liitosalue: Tornio, Alatornio, Karunki, Ylitornio, Turtola, Muonionniska, Kolari, Enontekiö, Kittilä, Sodankylä, Inari, Utsjoki (yhteensä n. 10 000henk. joista n. 900 oli saamelaisia)
* 1809 alkaen vaadittiin suomalaisilta passi jotta voisivat kulkea Venäjän puolella, esim. Kuolassa
* Suomi-Venäjä rajaa käytiin pitkään, saatiin pyykitettyä loppuun vuonna 1850 ja rajalinja avattiin maastoon 1861-1870-1874 hakkauksissa. Rajankäynnissä oli useita ongelmia, esim. 1829 rajavaltuuskuntien puheenjohtajat olivat sitä mieltä ettei rajaa tarvittu Kuusamon Vaatimenoivista pohjoiseen käydä koska alueella ei asunut kuin n. 80 Venäjän saamelaista ja muutamia suomalaisia maanviljelijöitä. Senaatti oli kuitenkin määrännyt että raja oli käytävä vanhojen nautinta-alueiden ja perimätiedon mukaan.

- vuosien 1817 ja 1822 laeilla kiellettiin kerjääminen

- 1820-luvulla toinen pernaruttoepidemia poroissa

- 1824 Ruotsi-Venäjän rajalla passipakko, mutta jo vuosia aiemmin oli Norbottenista aloitettu suomalaisten siirtolaisten käännytys takaisin. Samoin Suomi-Venäjä rajalla kiellettiin rajaseudun asukkailta rajan ylitys

- 1824-28 Kuolajärveläiset rakentavat oman kappelin ja anovat omaa seurakuntaa pitkien välimatkojen takia

- 1828 ja 1832 Norjan kruunu antoi määräykset ”heikomman aineksen” palauttamiseksi takaisin kotimaahansa, koski lähinnä passittomia ja papintodistuksettomia, köyhiä ja rikollisia.

- 1830-1850 luvuilla useita katovuosia

- 1830-luvulla siirtolaiset Suomesta ja Ruotsista nousivat yleiseen keskusteluun Ruijassa
  * 1832-33 ja 1839 toinen kova muuttoaalto Ruijaan
  * joissakin lähteissä on mainittu vuoden 1835 kolera-epidemia Keski-Lapin kunnissa, mutta pitäisin
     tätä suurena kysymysmerkkinä koska sen leviämistä ei ole todistettu

- 1831 pohjoisen Kemijoen porokanta lähes tuhoutunut

- 1843 Ruotsi – Norjan rajasulku porojen paimennukselle

- 1847 Norjan porosaamelaisten porot aiheuttaneet ongelmia Suomen puolen lapissa

- 1848 EUROOPAN HULLU VUOSI

- 1848 Antero Warelius  Bidrag till Finlands kännedom i ethnografiskt hänseende (Suomen kansaa : kansatieteellisiä havaintoja suuriruhtinaskunnan alueelta. Suomentajat Irma Sorvali ja Tuomas Sorvali. Suomalaisen kirjallisuuden seura, 1985.)

- 1850-luvulla porojen omistajuus yksityistyi, tätä ennen porojen omistajuus oli enemmän kollektiivinen 

- 1851-1921 Finnefondet = at bibringe Lapperne undervisning i det Norske Sprog  
  * saamelaiset ja kveenit norjankielisiksi, Norjan sulauttamispolitiikkaa

- 1852 Venäjä sulki Suomen ja Norjan rajan, tämä johtui v. 1826 Näätämön yhteisalueen purun jälkeisistä erimielisyyksistä. Norja vahvisti rajasulun 1854.
* Enontekiön porosaamelaiset suvut (Jomppanen - Kitti - Aikio - Länsman) muuttivat Inariin porolaitumien perässä
* rajasulku ei varsinaisesti toiminut, ruotsalaisille oli määrätty 5pennin porovero laidunnuksesta Suomessa

- v. 1852 enää yksi keminsaamea äidinkielenään puhuva elossa

- v. 1854 Kittilän kunta perustetaan

- v. 1857 Kuolajärven kappeliseurakunta erotetaan Kemijärvestä (pidetään myös kunnan perustamisvuonna)

- v. 1858 asetukset
* kieliasetus vaihtoi virkakielen suomeksi kirkollis- ja pitäjän kokouksissa
* henkikirjat kirjoitettiin etnisyys häivyttäen, joitakin poikkeuksia lukuunottamatta

- 3.12.1858 Keisarillinen kuulutus uudisasutuksen lisäämiseksi Lapissa

- 1860 Venäjän hallitus antoi määräyksen jonka mukaan norjalaiset, suomalaiset ja muut ulkomaalaiset saivat asettua Kuolan rannikolle
* ehtona Venäjän kansalaisuuden ottaminen
* verovapaus uudisasukas tapaan
* vuoteen 1867 mennessä 61 norjalaista ja 114 suomalaista oli muuttanut

- 1861 maaorjuus lakkautettiin Venäjällä

- 1865 joutolaisasetus ja kunnallislaki
  * asetus 82§ Lappalaisilla oikeus jättää kuntahallinto perustamatta
  * vaivaishoito seurakunnilta kunnille, 1852 vaivaishoitoasetus = työtä vastaan
- 1865 Pohjois-Ruotsin suomensukuiset jätettiin kirkonkirjoissa sukunimettä jotta suvun alkuperä voidaan häivyttää (Suometar, David Skogman)

- 1866 kansakouluasetus

- 1867-1868 SUURET NÄLKÄVUODET - n. 150 000 kuollutta, kylmä sää tuhosi sadot

- 1868 asutuslaki / Muurmannin alueen asuttamissuunnitelma
* Norjan kauppa oikeudet samat kuin pomorilaisilla
* 6 vuoden tullivapaus omaan käyttöön ja siirtokuntiin myytäviksi tarkoitetuille tavaroille
* valtion uudistalolaina 6 vuodeksi
* puutavaranotto valtion metsistä taloihin ja veneisiin
* laina ja osto-oikeus valtion viljamakasiineihin
* metsästys- ja kalastusoikeus asuma-alueillaan
* sotapalvelusvapaus 3 vuotta, verojen maksusta 9 vuotta
* asiointi omalla kielellä
* leipäkauppa
* samat oikeudet taattiin myös pysyvään asutukseen ryhtyville saamelaisille
* lupauksia ei pidetty, väki oli tyytymätöntä. esim. v. 1882 70henk matkusti Kuolasta Amerikkaan

- v. 1868 Kuusamon kunta perustetaan

- 1860-1870 luvuilla kolmas ja vilkkain muuttoaalto Ruijaan
  * 1800-luvun alussa 700 kveeniä = 1890-luvulla jo n. 7000 kveeniä

- 1870-75 "uudet lappalaiset" tulevat Norjasta vanhojen sukujen sulauduttua

- 1870-luvulla alkoivat Lapin suuret tukkisavotat, ne jatkuivat 1960-luvulle asti. Suuret määrät "tukkijätkiä" muutti Lappiin töiden perässä.

- 1874 Kansanvalistusseura perustetaan, julkaisi mm. vuosina 1881–1957 kalenteria.
Sen tavoitteena oli yhdistää jokapäiväiseen ajanviettoon asiantuntija-artikkeleita sekä runoja ja kertomuksia. Lukutaidon lisääntymisen ansiosta kalenterin levikki kasvoi, ja sen vaikutus tiedollisen sivistyksen ja käytännön elämää koskevien neuvojen levittäjänä muodostui merkittäväksi.
Seura harjoitti vuoteen 1919 saakka laajaa kustannustoimintaa, jossa oli näkyvä asema sellaisilla historiaa, yhteiskuntaa ja kansallisia oloja käsittelevillä teoksilla, joilla voimistettiin suomalaista kansallistuntoa. Kansansivistystyön alkuvaiheessa seura toimi kirjastolaitoksen kehittämiseksi, kansanopistojen ja työväenopistojen perustamiseksi ja opintokerhotoiminnan käynnistämiseksi.

- 1876 Inarin kunta perustetaan

- 1878 saamelaisia viedään näytteille Pariisin maailmannäyttelyyn

- 1881 tsaari Aleksanteri II murha käänsi Kuolankin muuttoliikkeen, nationalismi aate alkaa nousta pintaan Venäjällä = ulkomaalaispolitiikka kovenee, 1890-luvulta alkaen alueelle tuettiin venäläisten muuttoliikettä

- v. 1888 Suomen ja Ruotsin välinen rajasulku
* samalla toteutettiin Suomi-Norjan rajasulku ja esim. Enontekiöllä poromäärät romahtivat kun porosaamelaisten tokat siirrettiin pois

- 1888 kruunun yhteis- ja liikamaiden käyttö aloitetaan

- v. 1893 Sodankylän kunta perustetaan

- 1898 senaatti määräsi perustettavaksi paliskunnat eli poronhoitoalueet
* porojen omistajuus oli alkanut keskittyä, puhuttiin jopa porokapitalismista
* 1864 tehdyn laskelman mukaan 49% Lapin kihlakunnan, 28% Kemin kihlakunnan, 23% Oulun kihlakunnan ja 0,5% Kajaanin kihlakunnan asukkaista omisti poroja

- 1800-luvun lopun nationalismi innostus Norjassa - ”moraalittomat kveenit ja kelvottomat saamelaiset”, taloudellinen lama, kulttuurinen alistaminen
* myös Suomessa Keskilapin alueella kartoissa tiputetaan "lappi" ja "lapinmaa" päätteet nimistä, aloitetaan häivytys
* Suomen alueelta muuttaneita siirtolaisia oleskeli Ruotsissa n. 14 000henk., Norjassa n. 7000henk. ja Venäjällä n. 300henk.

- 1900 saamelaisia asui: Suomessa n. 1400, Norjassa 19 677, Ruotsissa 6983, Venäjällä 1832

- 1900 periaatteet valtion metsätaloudelle

- 1900-luvun alussa 67 porosaamelaista muuttaa Ruotsista ja Norjasta Suomen puolelle karjoineen

- 17.1.1901 Lapin Komitea - Komitean tehtävänä oli toimittaa selvitys asukkaitten taloudellisesta tilasta, viljelyssuhteista sekä karjan- ja poronhoidosta Lapin kihlakunnassa, kuin myöskin poronhoidosta niissä kunnissa Kemin ja Oulun kihlakunnissa, joissa sitä harjoitettiin. Komitean tuli antaa asiassa lausunto ja tehdä ehdotuksia tilanteen parantamiseksi tutkimusten tulosten perusteella. Komitean puheenjohtajana toimi Otto Savander. Komitea kokoontui aluksi Helsingissä, mutta marraskuussa 1903 komitea sai luvan kokoontua Oulussa, sillä Savander oli siirtynyt Oulun läänin vt. kuvernööriksi. Komitean työ päättyi 1904, sen saadessa mietinnön valmiiksi. Mietintö julkaistiin 1905 nimellä Komiteanmietintö nro. 3 Lapinmaan taloudellisten olojen tutkimus.

- 1904 tilattoman väestön alakomitea = kruunun metsämaiden asuttaminen, kruununtorpat
* erityisesti toteutettiin Inari - Sodankylä - Turtola - Kolari - Ylitornio alueilla

- v. 1916 Sodankylän kunta hajoaa Sodankyläksi, Savukoskeksi ja Pelkosenniemeksi

- v. 1917 Suomen ja Venäjän välinen rajasulku

- 6.2.1917 Saamelaisten yleiskokous Trondheimissa

- 27.1. – 15.5.1918 SUOMEN KANSALAISSOTA

- 1918-1920 HEIMOSODAT
* Vuosina 1918–1920 suomalaiset vapaaehtoisjoukot tekivät Suomen hallituksen ja sotilasjohdon hyväksynnällä sotilaallisia valloitusretkiä Venäjän alueelle Itä-Karjalaan ja Petsamoon sekä osallistuivat Viron vapaussotaan. Näitä retkiä kutsutaan yhteisnimellä heimosodat. 

- 1920 TARTON RAUHA oli Suomen ja Neuvosto-Venäjän välillä solmittu rauhansopimus, joka allekirjoitettiin 14. lokakuuta 1920 melkein viisi kuukautta kestäneiden neuvottelujen jälkeen ja astui voimaan 31. joulukuuta 1920. Sopimus solmittiin suhteiden luomiseksi ja rajan vahvistamiseksi, sillä Suomen tulkinnan mukaan maiden välillä oli vallinnut sotatila vuoden 1918 Suomen sisällissodasta alkaen.
* Neuvosto-Venäjä luovutti Suomelle Petsamon, jonka keisari Aleksanteri II oli 1864 luvannut liitettäväksi Suomeen vastineeksi Venäjään liitetystä Siestarjoen asetehtaan alueesta. Suomi lupautui myös palauttamaan Vienan ja Aunuksen retkikuntien aikana Suomeen liittymisestä päättäneet Repolan ja Porajärven pitäjät. Vaihdettavien alueiden asukkaat saivat vuoden aikaa valita asuinmaansa. 
* Sopimus astui voimaan 31. joulukuuta 1920. Inkeriläisten vapaaehtoispataljoona oli jo joulukuun alussa perääntynyt Suomen puolelle ja luopunut Kirjasalosta. Repolan ja Porajärven kuntien luovutus Neuvosto-Venäjälle tapahtui 15. helmikuuta 1921. Neuvosto-Venäjän Helsingin-lähetystö aloitti toimintansa vuoden 1921 helmikuussa ja Suomen Moskovan-lähetystö saman vuoden syyskuussa. Petsamon rajankäynti kesti myös vuoden 1921 syksyyn. Rauhansopimuksen täydennykseksi tarkoitettua kauppasopimusta ei saatu aikaan.

* Vuonna 1921  Petsamon alueella oli yhteensä 1 423 asukasta, joista oli suomalaisia 577, karjalaisia 387, saamelaisia 221, ja loput 238 henkeä venäläisiä, norjalaisia, ruotsalaisia ja komeja. Lisäksi siellä oli rekisteröimättömiä kolttasaamelaisia 475 henkeä eli yhteensä 1 898 henkeä. Petsamon koltat vannoivat uskollisuutta Suomen valtiolle 1921–1923, mutta epätietoisuus jatkui vuosikymmenen ajan: paljonko heitä oli ja ketkä kuuluivat Suomeen, ketkä Neuvostoliittoon. Alueella oli ortodoksisten kolttien lisäksi luterilaisia poro- ja merisaamelaisia.
* Talvisodan jälkeen Tarton rauha korvattiin vuonna 1940 Moskovan rauhalla ja vuonna 1947 Pariisin rauhalla, joissa Suomi joutui luovuttamaan huomattavasti alueitaan Neuvostoliitolle.

- v. 1926 Posion seurakunta ja kunta muodostettiin pääasiassa Kuusamoon kuuluneista alueista. Pienempiä osia liitettiin Posion eteläosaan Taivalkoskesta, länsiosaan Pudasjärvestä ja luoteisnurkkaan Rovaniemen pitäjästä

- 30.11.1939 – 13.3.1940 TALVISOTA - Suomi - Neuvostoliitto, päättyi Moskovan rauhansopimukseen

- 25.6.1941 – 19.9.1944 JATKOSOTA - Suomi/Saksa - Neuvostoliitto
* Moskovan välirauhan sopimuksella 1944 menetettiin Kuusamosta maapinta-ala oli 1 653 km² ja asukkaita oli noin 2 100. Tämä oli vajaa neljäsosa Kuusamon pinta-alasta ja runsas kymmenesosa Kuusamonväestöstä. Alueen kyliä olivat Enojärvi, Kenttikylä, Paanajärvi, Pukari, Tavajärvi ja Vatajärvi.

Sallasta maapinta-alaa oli 5 834 km². Luovutettu alue käsitti noin puolet Sallan pinta-alasta ja luovutettujen kylien väkimäärä oli ollut noin 3 700. Alueella sijaitsivat Sallan kirkonkylänä toiminut Sallansuu sekä Alakurtin, Korjan, Kuolajärven, Lampelan, Sovajärven, Tuutijärven, Vuorijärven, Vuosnajärven ja Yläkurtin kylät. Alueella oli myös Kutsan luonnonpuisto sekä muun muassa Leipätunturi ja vanhat Sallatunturit.
* Petsamon alueelta sodan seurauksena evakuoidut kolttasaamelaiset asutettiin sodan jälkeen suureksi osaksi Inarin kuntaan, Sevettijärven, Nellimin ja Näätämön kyliin. Koltat oli evakuoitu Lapin sodan alkaessa Kalajoelle. Etenkin nuoremmat, rintamallakin taistelleet kolttamiehet asettuivat vastustamaan ajatusta Neuvostoliittoon muuttamisesta ja Petsamon siirtoväen kokous ehdotti sijoitusalueeksi Inaria. Koltat olivat itse aktiivisesti mukana muuton valmistelussa ja sijoituspaikan valinnassa.

- 15.9.1944 – 27.4.1945 LAPIN SOTA - Suomi - Saksa

- 1945 huhtikuussa aloitettiin rakentamaan Isohaaran voimalaitosta, käyttöön 1949. Kemijoen lohen loppu.
* Kun Lapin sota päättyi, lupasi Pohjolan Voima rakentaa rautatielle ja maantielle sillat tuhottujen tilalle vuodessa, jos yhtiö saisi rakentaa sillan yhteyteen vesivoimalaitoksen ja pystyisi käyttämään sillan rakenteita säännöstelypadon osina. Koska sähköstä oli tuolloin huutava pula, myönnettiin lupa nopealla aikataululla. 

- v. 1952 Helmer Tegengren ”En utdöd lappkultur i Kemi lappmark”

- 273/1955 Kolttien asutuslaki

- 1962 Pohjoismaiden saamelaisneuvoston sihteeri Karl Nickulin haastattelututkimus saamelaisista. Haastattelijoille annettiin tehtäväksi haastatella jokaista Enontekiön, Inarin ja Utsjoen kuntien sekä Kittilän ja Sodankylän kuntien pohjoisimpien alueiden asukasta, jonka vanhemmista tai isovanhemmista jollakin on tai on ollut saamenkieli ensimmäisenä kielenään.

- 1967 Lokan tekoallas hukuttaa alleen vanhan Sompion kylät Korvasen, Rieston ja Mutenian. Samana vuonna alkaa Porttipahdan tekoalkaan täyttö.

- 1968 Erkki Nickul - Suomen saamelaiset vuonna 1962 : selostus Pohjoismaiden saamelaisneuvoston suorittamasta väestöntutkimuksesta, tilastotieteen pro gradu Karl Nickulin materiaalista

- 593/1969 Kolttien maanjärjestelylaki

- 1970-luvun saamelaisliike: saamelainen = etninen käsite, elanto poronhoito+kalastus+metsästys, pyyntitaloudesta elävä.

- 824/1973 Asetus saamelaisvaltuuskunnasta

- 1973 perustetaan Suomessa Saamelaisvaltuuskunta. Saamelaisvaltuuskunta oli Pohjoismaiden ensimmäinen saamelaisten poliittinen elin. Esim. Norjan saamelaiskäräjät on perustettu 1989 ja Ruotsin 1993. Venäjällä saamelaisten edustuselin puuttuu kokonaan, sen sijaan siellä on useita erillään toimivia organisaatioita.

- 253/1975 Asetus saamelaisvaltuuskunnasta

- 611/1984 Kolttalaki

- 988/1990 Asetus saamelaisvaltuuskunnasta

- 493/1991 Koltta-asetus

- 1534/1994 Asetus saamelaisvaltuuskunnasta annetun asetuksen muuttamisesta

- 253/1995 Kolttalaki

- 974/1995 laki saamelaiskäräjistä. Lakia on päivitetty eri kohdin 7 kertaa tähän mennessä, lähinnä niiltä osin kun muita lakeja on päivitetty.

-  7.12.1995 perustetaan Lappalaiskulttuuri- ja perinneyhdistys ry

- 13.1.1997 perustetaan Suonttavaaran Lapinkylä yhdistys ry ja Peltojärven Lapinkylä yhdistys ry, molemmat Enontekiöllä

- 14.4.1997 perustetaan Kyrön Lapinkyläyhdistys ry, Kittilässä

-  7.7.1997 perustetaan Kuivasalmen Lapinkyläyhdistys ry, Kittilässä

- 8.8.1997 perustetaan Inarin Lapinkylä ry, nyk. Inarinmaan lapinkyläyhdistys ry

- 23.11.1999 perustetaan Keminkylän ja Sompion lapinkylä yhdistys ry, Savukoskella

- 29.11.2000 perustetaan Sodankylän Lapinkylä yhdistys ry

- 1999 Lappalaispolveutumiseen vedoten haki kaikkiaan 1128, näistä vaalilautakunta hyväksyi 20 kieliperusteella, oikaisua haki 765 joista lautakunta hyväksyi vielä 25. Saamelaiskäräjien hallitukselle oikaisuvaatimuksensa vei 726 henkilöä, näistä hallitus hyväksyi 1 otettavaksi vaaliluetteloon. Hallituksen päätöksistä valitti 712 käräjien kokoukselle joka hyväksyi 26  ihmistä vaaliluetteloon. 656 valitusta KHOlle vaaliluettelosta, KHOn päätöksellä 7 henkilöä luetteloon.

- 2003 Saamelaiskäräjien vaalilautakunta haki purkua 16 edellisten vaalien päätökselle ja perusteli sitä hakemusten määrällä kun käsittelyssä oli yli 700 tapausta. KHO hylkää purkuhakemukset ja hyväksyy 8 sellaista henkilöä vaaliluetteloon jotka ovat sukua ko. 16 henkilölle.

- 2007 KHO hyväksyi 12 niiden henkilöiden lähisukulaista, joille Saamelaiskäräjien vaalilautakunta oli hakenut purkua vuonna 2003 vedoten 1999 vuonna tapahtuneisiin virheisiin.

-  2007 perustetaan Anarâsah rs, Inarinsaamelaiset ry. Yhdistyksen tarkoituksena on inarinsaamelaisen kulttuurin ylläpitäminen ja edistäminen, inarinsaamelaisten aseman ja oikeuksien edistäminen sekä etujen valvominen.

- 2011 KHOn linjamuutos: nk. kokonaisharkinta otetaan käyttöön. KHO perustaa päätöksensä kokonaisarvioon, jossa saamelaiskäräjälain 3 §:n kohtia käytetään ennemminkin punnitsemaan henkilön saamelaisuutta kuin suoraan määrittelemään sitä. Toisella puolella punninnassa painottuu nyt henkilön itseidentifikaatio sekä sitä tukeva argumentaatio.

- 2012 Erika Sarivaaran väitöskirja: Statuksettomat saamelaiset: paikantumisia saamelaisuuden rajoilla. Sámi allaskuvla.

- 2.10.2012 perustetaan Vuovde-, guolásteaddji- ja duottarsámit rs / Metsä-, kalastaja- ja tunturisaamelaiset ry, kotipaikkana Savukoski

- 25.9.2014 Hallituksen esitys saamelaiskäräjälain tarkistamiseksi annettiin eduskunnalle. Uudistuksen tavoitteena on ennen kaikkea parantaa saamelaisten kulttuuri-itsehallinnon toimivuutta sekä saamelaiskäräjien toimintaedellytyksiä

- 2015 KHO hyväksyi 93 uutta äänestäjää vaaliluetteloon, valituksia tuli 182. KHOta moitittiin linjattomuudesta päätöksiä tehdessä.

- 7.5.2018 perustetaan Metsälappalaispäivät ry, ensimmäiset Metsälappalaispäivät pidettiin 2017 Savukoskella

- 2019 Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 2019:43 - Metsälappalainen kulttuuri ja sen edistäminen: Antikainen, Janne; Enbuske, Matti; Haanpää, Susanna; Kyläniemi, Hanna; Laasonen, Valtteri; Mayer, Minna; Pentikäinen, Juha; Pyykkönen, Sinikukka; Siltanen, Kirsi; Valtanen, Eila

- 2019 Juha Joonan väitöskirja: Ikimuistoinen oikeus - tutkimus Lapin alkuperäisistä maa- ja vesioikeuksista. Erweko Oy, Oulu 2019, Juridica Lapponica 46, ISBN 978-952-337-137-8. ISSN 0783-4144.

- 1.8.2019 Saamelaiskäräjien vaalilautakunta poisti KHOn määräämät 93 ihmistä luettelosta itseoikaisuun vedoten heinäkuussa mutta KHO määräsi käräjät lisäämään heidät uudestaan luetteloon

- 2019 KHOlle tullut 171 valitusta vaaliluettelosta, 10 katsottiin myöhästyneeksi eikä niitä käsitelty

- 1.12.2020-15.5.2021 Oikeusministeriön asettama Pekka Timosen toimikunta saamelaiskäräjälain muutosta varten

- 23.4.2021 KHO hyväksyi 37 uutta äänestäjää vaaliluetteloon, kyseessä on vuoden 2019 vuoden valitukset

- 17.9.2021 perustetaan Kuolajärven Lapinkylä ry

-  27.12.2021 perustetaan Sodankylässä Suomen alkuperäisten saamelaisten yhteistyöjärjestö ry

- 13.6.2022 YK:n rotusyrjinnän poistamista käsittelevä komitea (CERD) on antanut ratkaisun, jossa todetaan Suomen rikkoneen kansainvälistä rotusyrjinnän poistamista koskevaa sopimusta. Todettu loukkaus käsittelee korkeimman hallinto-oikeuden (KHO) toimintaa vuoden 2015 ja 2016 saamelaiskäräjävaaleissa, koskien saamelaiskäräjien vaaliluetteloon merkitsemistä.

-  6.9.2023 KHO saanut 95 valitusta vaaliluettelosta.  Tämänhetkisen arvion mukaan korkeimpaan hallinto-oikeuteen saapuneet valitukset saadaan ratkaistua vasta vaalien jälkeen.

Lähteet: 
Perä-Pohjolan ja Lapin asutusvaiheita - G. A. Andersson
Kemin-Lappi Elää! - toim. Eeva-Maria Maijala
Poronhoidon synty ja kehitys Suomessa - J. Juhani Kortesalmi
Eräkulttuurimatkailijan opas Yli-Kemijoelle - Tapani Niemi
Lapin historian luentosarja 2013 - Matti Enbuske / nettitallenne
Näkökulmia Kemin Lapin saamelaisten kristinuskoon käännyttämiseen 1500- ja 1600-luvuilla - Anne Koskamo
Kalotin kansaa - rajankäynnit ja vuorovaikutus Pohjoiskalotilla 1808-1880 - Maria Lähteenmäki
www.jounikitti.fi

www.wikipedia.fi
https://kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/seurakunta/5030
https://yhdistysrekisteri.prh.fi/advancedSearch