Mettä-Hannun Selman jatko-osa, ekan kirjan jälkeen tuli lähes maanisesti kaiveltua tämän perheen tietoja kun osuu minunkin tutkimuksiin ko. sukukunta. Olinkin saanut tätä kautta vähän vihiä mitä tähän opukseen on saatettu kirjottaa ja olinkin taas ihan sfääreissäni kun sain kirjan käsiini ja pääsin lukemaan.
Faktat ja fiktiot täytyy muistaa että on näissä sekaisin ja sen ei pidä antaa häiritä itseään, mutta silti olin suurimman osan kirjaa vihainen Alfreetille ja hänen teoilleen. Aika kun ei muutenkaan ollut vielä kovin avoin susipareille ja aviottomille lapsille... Selmaa lähes ihailin; vahva ja pärjäävä ihminen. Nyt kun itsekkin sen verran edistynyt sukututkijana että osaa jo jonkin verran lukea rivien välistä pappien kirjauksia tai henkikirjan merkintöjä ja yhdistää niitä historiallisiin faktoihin ja poliittisiin ilmapiireihin ihmettelen kuinka neutraalilla pohjalla Selma on pystynyt elämään elämäänsä Savukoskella ja myöhemmin Nousulla. Savukoski oli Herralan takia aikamoinen keskuspaikka kaikennäköiselle herraskaiselle ja poliittiselle liikenteelle.
Mutta onneksi kirja on keskittynyt tavallisen piikaihmisen elämään. Pieniä muruja sisaruksistakin kirjaan on kirjattu, se on jännä miten vähän ja samalla paljon tuollaisetkin sisarussarjat olivat keskenään tekemisissä kun kuvaan tuli avioliitot, paikkakunnalta muutot ja oma perhe. Lapsia oli kuitenkin 12kpl 22 vuodessa, heistäkin vain 3 kuoli pienenä. Tässä kohtaa alkoi hiipiä mieleen että vois sitä tietenkin omiinkin sisaruksiin pitää enemmän yhteyttä...
Kirja jäi minusta jännittävään kohtaan viimisillä sivuillaan ja jäin odottamaan jatko-osaa vaikka sellaista ei olekaan ainakaan etukäteen ilmoitettu olevan tulossa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti