18 000 suomalaisen geenit tutkittiin – kaksi historian merkkitapahtumaa näkyy perimässämme - 4.3.2021 is.fi

Tuore tutkimus arvioi tarkasti yli 18 000 suomalaisen sukutaustat.

Toinen maailmansota ja kaupungistuminen jättivät jälkensä suomalaisten geenijakautumaan. Helsingin yliopistossa toimivan Suomen molekyylilääketieteen instituutin uusi tutkimus kertoo, miten väestön perimä eri alueilla muuttui 1900-luvulla.

Erityisesti yli 400 000 karjalaisen evakuoiminen luovutetuilta alueilta näkyy geeniperimässä muualla maassa. Vaikka evakuointi tapahtui melko lyhyellä aikavälillä, se vaikutti enemmän väestön sekoittumiseen kuin 1950-luvulla alkanut kaupungistuminen ja maaltamuutto.

Tutkimusryhmä selvitti vuosina 1923–1987 syntyneiden anonymisoitujen henkilöiden perimää, määritti geneettisiä sukutaustaprofiileja Suomen sisällä vertailuryhmien avulla ja tutki muutoksia väestön geenirakenteessa viime vuosisadalla.

Geeniryhmät jaettiin ensin itä–länsi-akseliin ja erottelua tarkennettiin kymmeneen samankaltaiseen geeniryhmään, jotka nimettiin maantieteellisen sijaintinsa mukaisesti. Ryhmät ovat Länsi-Lappi, Itä-Lappi, Kuusamo, Kainuu, Savo-Karjala, luovutettu Karjala, Keski-Suomi, Lounais-Suomi, Pohjanmaa ja Kokkola. Tutkijat selvittivät, miten nämä geeniperimät vaihtelivat 12 alueella Suomessa. Esimerkiksi karjalaisten liikkumista seurattiin selvittämällä heidän perimänsä osuutta kunkin alueen vastasyntyneissä.

Moni lähti Pohjanmaalta

Tutkimusta johtaneen apulaisprofessori Matti Pirisen mukaan karjalaisen perimän osuus vastasyntyneissä mahdollistaa sen, että evakoiden liikkeitä voidaan seurata lähes vuosittaisella tarkkuudella.

– Pohjanmaalla karjalainen sukutausta näyttää kasvaneen vahvasti sodan aikana mutta pitkälti hävinneen jo 1950-luvulle tultaessa. Toisin kävi Uudellamaalla ja Lounais-Suomessa, joissa karjalaisen perimän osuus näyttää vakiintuneen korkeammalle sota-ajan tasolle.

Genetiikan valossa evakot muuttivat yllättävän suuressa määrin pois Pohjanmaalta, summaa tutkimusaiheesta juuri väitellyt Sini Kerminen.

Tutkimuksessa selvitettiin myös keskenään kaukaisimpia ja läheisimpiä geeniverrokkiryhmiä Suomessa. Etäisin pari toisistaan on Pohjanmaa ja Itä-Lappi. Pohjanmaalla on lähes yhtä suuri ero myös Kainuuseen ja Kuusamoon. Eniten yhteistä geenipohjaa on puolestaan evakuoidulla karjalaisilla suhteessa Lounais-Suomeen, Keski-Suomeen ja Savo-Karjalaan.
– Läheinen pari on myös Keski-Suomi ja Savo-Karjala, Kerminen täydentää.

Väestön sekoittumistahti vaihtelee

Tutkimuksen mukaan useilla alueilla ihmisten sukutaustat ovat monipuolisia. Tämä geneettinen moninaisuus on kasvanut 1900-luvulla. Muutostahti kuitenkin vaihtelee eri alueilla.

Vähiten geenien sekoittumista havaittiin entisen Vaasan läänin alueella. Eniten muutoksia geeniperinnössä puolestaan näkyi Turun ja Porin läänissä, Uudellamaalla ja Hämeessä. Näillä alueilla hyvin yleisen lounaissuomalaisen alkuperän osuus pieneni yli 20 prosenttiyksikköä vuosina 1930–1980 samalla, kun muiden sukutaustojen osuus kasvoi. Vähemmän muutoksia näkyi Savo-Karjalassa ja Kainuussa.

Myös Keski-Suomessa geeniperimä oli muutostilassa, kun itäisen taustan osuus nousi läntistä suuremmaksi. Yhdessä nämä muutokset viittaavat siihen, että Suomessa on 1900-luvulla muutettu enemmän idästä länteen kuin päinvastoin.

Siirtokarjalaisten lisäksi myös kaupungistuminen on muuttanut geenijakaumaa Suomessa. Kaupungistumisen vaikutus ei kuitenkaan juuri näy niillä alueilla, joissa maaltamuutto on kerännyt kaupunkiin ihmisiä enemmän lähiseudulta kuin kauempaa.

Kerminen huomauttaa, että tutkimuksesta voi puuttua joitakin geeniryhmiä, joista ei ole riittävästi yksilöitä mukana vertailussa.

Toistaiseksi tarkin tutkimus

Tutkimukselle on avattu vuorovaikutteinen verkkosivusto, jossa kiinnostuneet voivat tutkailla eri alueiden geneettistä perintöä kunnallisella ja alueellisella tasolla.

Tilastollisen genetiikan alan tutkimuksessa oli mukana 11 ihmistä Helsingin yliopistosta, Aalto-yliopistosta sekä Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksesta. Tutkimus perustuu liki 18 500 ihmisen geeninäytteisiin, jotka on kerätty kansallisessa Finriski-tutkimuksessa. Vertaisarvioitu tutkimus on julkaistu Plos Genetics -tiedelehdessä.

– Ajallisesti ja maantieteellisesti yhtä tarkkaa tutkimusta ei ole toteutettu missään muualla maailmassa, Pirinen kertoo.