Väitös: Asiakirjat yli 400 vuoden ajalta selventävät, kenelle historialliset maa- ja vesioikeudet kuuluvat Lapissa - YLE 1.2.2019

Juha Joona (OTL) pitää mahdollisena, että viranomaisen tulkinta saamelais-
ten maaoikeuksista Suomen Lapissa ei ollut silloisen Ruotsin lain mukainen.

Oikeustieteen lisensiaatti Juha Joona tutki viisitoista vuotta Lapin maa-
ja vesioikeuksia Ruotsin vallan alkuajoista aina 1900-luvulle saakka.
Tutkimus herättää uusia kysymyksiä Lapin maanomistuksesta ja -oikeuksista
niin kutsutun lapinrajan pohjoispuolella.

Joonan mukaan 1740-luvulla yksittäisen viranomaisen eli Tukholman kamari-
kollegion tulkinta Lapin maaoikeuksista on kyseenalainen. – Ne perustelut
mitä siinä käytetään, eivät tule suoraan Ruotsin laista. Se tekee tämän
nykyisen tulkinnan ongelmalliseksi, Juha Joona sanoo.

Kollegion päätöksellä saamelaisten käyttämät veromaat Lapin rajan pohjois-
puolella todettiin yksipuolisesti vuonna 1742 kruununmaiksi.

Historialliset oikeudet maahan ja vesiin

Perusta maaoikeuksille rakentuu ajatukselle, että alueita, joita verotet-
tiin, pidettiin yksityisille kuuluvina alueina. Veromiehenoikeus on siis
rinnastettu maanomistukseen. Joonan mukaan saamelaisten maaoikeuksista
Pohjois-Suomen alueella on todisteita jo 1500-luvun puolivälistä, jolloin
käräjillä sakotettiin talonpoikia, jotka olivat kalastaneet lapinrajan
pohjoispuolella ilman saamelaisten lupaa. Joonan mukaan ei ole täysin
selvää, minkälainen oli tämä veromiehenoikeus, joka saamelaisilla oli
1740-luvulle saakka. Oliko se omistusoikeuteen verrattavaa vai jokin muu
käyttöoikeus maahan ja vesiin?

Suomessa asiaa ei ole oikeudessa punnittu, mutta Ruotsissa, jonka lakia
Lapissa tuolloin noudatettiin, on. – Ruotsin korkein oikeus on lähtenyt
siitä, että vaikka se veromiehenoikeus ei ollut identtinen nykyisen
omistusoikeuden kanssa, niin tämä oikeus kehittyi omistusoikeudeksi
sen nykyisessä merkityksessä, Joona sanoo.

Lapinraja

Nykyisen Pohjois-Suomen aluetta halkoi lapinraja, jonka eteläpuolella
asuivat suomalaiset talonpojat, pohjoisimmat Rovaniemellä ja Ounasjokivar-
ressa ja Tornionjoki varressa Pellon korkeudella asti. Sen pohjoispuolella
olivat Lapinkylät. – Sieltä se meni vinosti koilliseen ja päättyi Venäjän
rajaan. Ne oikeustapaukset, joissa tämä veromiehenoikeus tulee esille,
ovat etupäässä tästä metsäsaamelaiselta alueelta, eli Kittilästä,
Sodankylästä, Savukoskelta ja Sallasta.

Syynä Joonan mukaan oli se, että metsäsaamelaisten tapa käyttää aluetta
oli samankaltaista kuin talonpojilla. Tunturisaamelaisten osalta se ei
tule niin selvästi esille. – Heidän elämä oli liikkuvampaa ja kesäksi
mentiin jäämeren rantaan porojen kanssa, mutta siitä huolimatta tunturi-
saamelaisilla oli omat veromaansa. He käyttivät veromaitaan elinkeinojensa
harjoittamiseen ja heillä oli yksinoikeus näiden alueiden käyttöön.

Joonan mukaan 1700-luvun kuluessa vanha lapinkylä- ja veromaajärjestelmä
alkoi hajota. Etelämpänä metsälapissa se hajosi uudisasutuksen paineessa.

Tapahtuiko vääryys ja voiko sen korjata?

Juha Joona ei halua ottaa kantaa siihen, tapahtuiko 1740-luvulla vääryys
ja pitäisikö se korjata nyt 2010-luvulla. – Se on kyllä hyvä kysymys,
mutta en ota siihen kantaa, koska se menee sille puolelle, joka kuuluu
enemmän poliitikoille. Vanhat oikeudenhaltijat ovat löydettävissä
vanhoista veroluetteloista. Veroluettelot ovat käytännössä luettelo
niistä henkilöistä, joille maaoikeudet kuuluivat 1600-1700-luvuilla.
– Se tulee selville oikeuden pöytäkirjoista. Kun on myönnetty
lainhuutoja saamelaisten käytössä oleviin maihin, niin kyllä heitä
silloin pidettiin omistajina. Tai veroluontoisen maan haltijana, josta
kamarikollegiokin käytti nimitystä omistusoikeus.

Kenelle maat kuuluisivat nyt?

– Jos historia olisi mennyt toisin, omistus olisi voinut mennä kuten talon-
pojilla. Veronluvun mukaan olisi määrätty tietty määrä maata ja vesitiluk-
sia niille henkilöille, jotka sillä hetkellä hallitsivat niitä alueita,
Joona vastaa kysymykseen. Ruotsissa on nostettu kanteita omistusoikeu-
desta. Sama olisi mahdollista myös Suomessa. – Toivottavasti tästä
tutkimuksesta on apua, jos tällaisia kanteita nostetaan, Juha Joona sanoo.

Juha Joonan väitöskirja ”Ikimuistoinen oikeus - tutkimus Lapin alkuperäi-
sistä maa- ja vesioikeuksista” tarkastettiin Lapin yliopistossa tänään.
Vastaväittäjänä toimi professori Jukka Kekkonen Helsingin yliopistosta ja
 kustoksena professori Matti Niemi Itä-Suomen yliopistosta.
---
Juha Joona: Ikimuistoinen oikeus - tutkimus Lapin alkuperäisistä maa- ja
vesioikeuksista.
Erweko Oy, Oulu 2019, Juridica Lapponica 46, ISBN 978-952-337-137-8.
ISSN 0783-4144. Kirjaa voi tilata juha.joona@ulapland.fi