Maaseuduilta - Pohjois-Suomi 20.9.1876 nro 6

 Inarista kirjoitetaan Uuteen Suomettareen elokuun 3 p. Ilmat ovat täällä sitten 2 p. kesäk. olleet hyvin lämpöiset. Aurinkokin on vasta viikkokauden öisin levolle mennyt, oltuansa yhdeksän viikkoa yhtämittaa laskeutumatta. Yöt ovat vieläkin valoisemmat kuin Keski-Suomen juhannusyö. Käki on kukkunut ja pääskyset viserrelleet kesän tuloksi, kuin Suomessa ainakin. Muuramet, mustikat, ja viinamarjat ovat kypsyneet, uusia peruja maistellaan ja puolukat punertavat. Heinänteko on alussa. Elon leikkuu ei viivytä, sillä Kyrön kylässä Ivalojoen varrella ainoasti viljellään vähän ohraa, jota leikattaneen 2 viikon päästä. Nimismiehen puustellissa 2½ peninkulmaa kirkolta pohjoiseen, on kokeeksi kylvetty viime syksynä 2 kappaa rukiita, ja jos ilmoja on, niin 2 viikon päästä voidaan se kypsyneenä leikata, sillä nyt on se jo täydellä jyvällä. Luulen että Inarin ilma-ala olisi maanviljelykselle sopivampi kuin Sodankylän ja Kittilän, sillä maanpinta täällä on alempana ja lähempänä kaiken vuotta sulaa Ruijan merta, kuin Kittilässä ja Sodankylässä. Muutoin ovat maat täällä hyvin kiviset, etenkin Inarin järven rannat, jossa muutoin ei olisi ensinkään pelkoa hallasta. Ainoasti Ivalo- ja Kaamasjokien varret ovat kivettömät, heinäiset ja kauniitkin lehtimetsineen. Niittyjä saataisiin paljon ja hyviä raivaamalla ja järvien kuivaamisella. Pääelinkeino täällä nykyään on poron ja lehmän hoito sekä porokyydin-teko ja paikoin kalastuskin. Särpimeksi täällä kyllä kalaa vielä saataisiin, vaan leivän veroksi ei riitä. Toivottava olisi että kruunu ottaisi huoleksensa lohien, joita nyt ei ole koko Inarin vesissä, siittämisen Ivalon, Joenjoen ja Kaamasen jokiin. Samassa olisi myös Patsjoen pahimmat kosket perattavat eli sivukanavilla ja ränneillä niin laitettavat, että lohet merestä pääsisivät Inarin järveen nousemaan. Tästä luulisin olevan suuren hyödyn koko Inarin seurakunnalle. Kansa täällä on varakasta ja rahakkaampaa kuin monessa Keski-Suomen seurakunnassa. Oikein viljeltynä voisi Inarissa aikoin tulla vähintään 3000 henkeä. Ja että seurakunta on vaurastumaan päin näkynee siitäkin että 1805 oli täällä ainoasti 511 henkeä, vaan nyt oli 800. Toisin on Utsjoen laita, sillä sata vuotta takaperin oli siellä yli 500, vaan nyt ainoasti 458 henkeä. Syy tuohon Utsjoen häviöön ei lie ainoasti luonnon kovuudessa, kalavesien vähyydessä ja porolaidunten kehnoudessa, joidenka vuoksi väkiluku siellä tuskin koskaan voinee nousta 700 henkeä lukuisammaksi, vaan myös kansan raakuudessa ja ilkeydessä, sillä kyliä siellä on, joissa kunniallinen ihminen tuskin voinee asua. Nimismiestenkin on vaikea siellä kuria pitää, kun Norjan raja on Tenojoen, jonka varrella melkein kaikki asuvat, toisella puolella, ei mitään sopimusta ole Norjan kruunun kanssa pahantekijäin ulosantamisesta. Mitään hyötyä Suomen maalle ei ole eikä vastakaan ole koko Utsjoen seurakunnasta. Mielestäni Norjan raja saisi kulkea Tenojoesta Pelto-oivin ja Petsikkotunturien yli suorassa linjassa Wärdön linnaa kohden, kunnekka saapuisi Warangerin lahteen, joten Näytämö- ja Reisvuonot tulisivat Suomen puolelle ja olisivat soveliaat Suomalaisen kaupungin perustamiseksi eteläpuolelle Warangerin lahtea. 

Nykyinen Inarin ja Utsjoen kauppapaikka on Vesisaari ja Reisvuono, johon myöskin on jo asettunut muutamia kauppiaita, molemmat Norjan alla, jonka vuoksi Inarissa ja vallankin Utsjoessa on Norjan rahakin liikkeellä. Vieläpä pohjoispuolen Kittilää ja Sodankylä etenkin elonkauppa on Vesisaaressa. Paljon siis voittavat norjalaiset kaupan välittäjinä Suomen alamaisten ja Suomen valtion vahingoksi, ainoasti tuon rajan sopimattomuuden vuoksi, samalla kun pitkäin ja monimutkaisten rajain vuoksi niin nimitetyt "rajareissut" tulevat kummallekkin valtiolle enempi maksamaan. Sepä sikseen. Valtioviisaat noista taistelkoot.

Palaan Inariin. Kansa täällä on yhtä sivistynyt kuin tavallisissa Keski-Suomen pitäjissä: lukee hyvästi, kirjoittaa useampi mies, lukee lainakirjastoa ahkeruudella ja vähin sanomalehtiäkin, ainoasti tuota Keski-Suomen käräjähalua ei ole vaan elävät keskenään varsin hyvässä sovinnossa. Inarissa on 1/3 osaksi suomalaisia eli suomalaistuneita lappalaisia ja 2/3 osaa puhtaita lappalaisia, jotka kuitenkin kaikki lukevat ja ymmärtävät suomen kieltä, ehkä keskuudessaan lappia livertelevät. Seurakunnan etevimmät miehet ovat lappalaisia. Toiste lisää, jos eletään.
- M.R.