Kirje Sodankylän Keminkylästä - 13.11.1907 Kaiku no 133

Vaikka keminkyläläiset ovatkin hyvin vanhoillisia ja epäluulon silmillä katselevat kaikkia uusia pyrinnöitä ja edistyksiä, varsinkin henkisen toiminnan ja kirjallisuuden alalla niin ovat täällä kuitenkin useat nuorista – erittäinkin naisista – ymmärtäneet valistuksen ja koulujen hyödyn ja ettei sitä nykyaikana enää voi täyttää kelpo tavalla kansalaistehtäviäänkään, jollei osaa ymmärtäväisesti kirjaa lukea, kirjoittaa ja jonkun verran lukuja laskea. Tästä syystä onkin monelle nuorukaiselle ja neitoselle ollut halu saada tietojansa lisätä. Kansanopistoon meni täältä syksyllä kolme neitiä ja kaksi miestä sekä yksi neiti ompeluoppiin. Sitä paitsi meni jo keväällä kaksi tyttöä alas, toinen suoritti käsityöopettajan kurssiin ja toinen on ollut kesän Hämeen kansanopistossa Puutarha- ja talouskoulussa, sekä aikoo jatkaa opintojaan, joko samassa opistossa tahi jossain karjanhoitajakoulussa. Ovatpa useat aikuisista luvanneet , ja jo käyneetkin opettajan puheilla, ruveta suorittamaan kansakoulukurssia.

Keminkylän kansakoulu alkoi toimintansa tänä vuonna 30 ppäivä syyskuuta. Oppilaita ilmoittautui avauspäivänä ainoastaan 3. Sittemmin on heitä saapunut lisää, että niitä jo viikon kuluttua oli 15. Oppilaiden vähyyteen ovat vaikuttaneet kateelliset ja ymmärtämättömät ihmiset. On näet kerrottu, että eräät henkilöt koettavat vaikuttaa lasten vanhempiin, etteivät panisi lapsiansa kouluun; on keksitty sellainen juorupuhe, ettei muka kunta maksa koulun vuokraa, vaan se peritään koulussa olevien lasten vanhemmilta. Apurahojen vähemmän tarkoituksen mukainen jakaminen on myös vaikuttanut häiritsevästi lasten koulunkäyntiin. Tämä on ainakin osaksi aiheutunut siitä, että johtokunnan virkailijat eivät ole tarkoin toimineet kansakouluasetuksen mukaisesti.

Seuroja pidettiin syyskuussa useita päiviä. Saarnamiehenä oli Abraham Kellokumpu Kemijärveltä.

Tavanmukaiset porokokoukset myös pidettiin, mutta niistä voi erittäinkin tänä vuonna sanoa, niinkuin entinen akka sanoi, kun sikaa keritsi: ”paljon melua, vähän villoja”

11.12.1907 Kaiku no 145 – Lähetettyja kirjoituksia – Vähän selvitystä Kaiun 133 numerossa olleeseen kirjoitukseen Sodankylän Keminkylästä

Alussa kirjoittaja sanoo paikkakuntalaisia vanhoillisiksi ja epäluuloisiksi, varsinkin henkisen toiminnan ja kirjallisuuden alalla. Asia on kuitenkin toisin paikkakunnan syrjäiseen asemaan nähden, sillä sanomalehtiä tulee ja maailman asioita seurataan niiden avulla joka talossa, vieläpä mökeissäkin. Kansakouluunkin pantiin 5 vuotta takaperin kaikki kylästä löytyvät 18-9 vuoden ikävälillä olevat lapset. Samoin jälkeenkin viime vuoteen asti. Viime vuonna ei kouluun tahtonut kertyä oppilaita ollenkaan. Viimein saatiin puolimäärään toistakymmentä , kun annettiin kovasti avustusta valtiolta tulevista apurahoista, (vähävaraisten oppilaiden vaatetusta varten), joita oli edellisinä vuosina karttunut säästöön useita satoja markkoja. Tänä syksynä tuntui, ettei saada oppilaita paljo nimeksikään kouluun, vaan johtokunnan esimies ja opettaja ilmoittivat yleisesti, ettei tarvitse vanhempien muuta kuin lähettää lapsensa kouluun, niin pidetään huoli asunosta, ruoasta, n. m. Täm ilmoitus koski naapurikyliä. Savukosken kylän (jossa koulu sijaitsee) lapsille luvattiin tuntuvia apurahoja, huolimatta vanhempien varallisuussuhteista. Tämä naula vetelikin ja nyt on lapsia koulussa, kuten edellinen kirjoittaja mainitsi 15.

Kirjoittaja sanoo oppilaiden puutteeseen syyksi kateellisten ja ymmärtämättömien ihmisten puheet lasten vanhemmille. Syy on kuitenkin kokonaan toisaalla. Ikävä mainita, vaan yleisesti pidetään oppilaiden puute opettajan omituisuudesta johtuvana. Heti paikkakunnalle tultuaan kesällä 1908 herätti hän kaikkien huomiota ja ihmettelyä käytöksellään, puheillaan ja muistamattomuudellaan. Kaikki jäivät odottavalle kannalle ja toivoivat asiain paranevan kun tulokas tutustuu paikkakunnan ihmisiin ja oloihin. Niin ei kuitenkaan käynyt. Sillä uusi erehdys seurasi aina vähä väliä. Vielä odotettiin. Kävi tarkastaja, toivoi paranevan. Tuli tutkinto keväällä, mentiin miehissä kuulemaan ja näkemään. Palattiin ikävin, pettynein mielin. Palatessa kuuli useiden vanhempien sanoen sanovan:” jo tuli koulusta loppu, lapset eivät opi mitään”

Usein, puhuessa ajattelevien ihmisten kanssa kouluoloista täällä, kuulee sanottavan: ”kun olisikin kelpo opettaja, niin panisi sitä lapsensa kouluun, vaan mitäs nyt”. Samoin on monikin pelännyt, että nykyinen opettaja jää tänne vakituiseksi, kun johtokunnan esimies suosii häntä ja pelätään hänen antavan aikoinaan opettajalle virkavahvistuskirjan. Ikävä puhua, lipeä kärsiä.

Mitä porokokoukseen tulee, niin se ei juuri paljo eronnut edellisistä. Kaikki puhuivat melkein yhtä aikaa ja sanan vahvikkeet tulivat kuten tavallisesti poromiehillä. Asiat ratkaistiin toiset yksimielisesti, toiset äänestämällä. Muuten huomautan kirjoittajalle ettei poroasioista saa selvää kerran kahdesti kokouksessa pistäytymällä, vaan täytyy tutustua poromiehiin ja poroihin heidän toimissa ollessaan.

Tarpeen vaatiessa lisää lupaa – Syrjästä katsoja

22.01.1908 Kaiku no 8 - Wähän perusteellista selvitystä

Keminkylän kansakoulusta Kaiun 145 n:ssa olleen kirjoituksen johdosta, jossa puhuttiin valheellisesti mainitusta koulusta ja opettajasta.

Keminkylän kansakoulu alkoi toimintansa v. 1902, etupäässä ylioppilas K. Savukosken toimesta. Opettajaksi valittiin Salmo Palo Karungista. Minkälaiset pätevyystodistukset hänellä lienee, en varmasti tiedä, sillä niitä ei ole puheena olevan koulun arkistossa yhtään. Itse on hän sanonut käyneensä kansakoulun ja kansanopiston sekä aikoneensa käydä vielä muitakin kouluja (mm. karjanhoitokoulun), mutta ovät jääneet alussa kesken, syystä tai toisesta. Väliaikaisena, syrjäyttäen monta seminaaria, jopa kolmekin luokkaa käynnyttä, hoiti Palo virkaansa neljä vuotta, huolimatta niistä muistutuksista, joita kouluylihallitus kirjeissään kansakoulun johtokunnalle tällaisista tapauksista antaa. Kouluun on kirjattu matrikkelikirjan mukaan 36 oppilasta, joista 12 poikaa ja 24 tyttöä. Oppilaiden ikä ei ollut 9:stä 18 ikävuosien välillä niinkuin mainitussa kirjoituksessa sanotaan, vaan 8-17. Pojista on neljän vuoden kuluessa saanut yksi alennetulla ahkeruusnumerolla ja muutenkin noin keskinkertaisen päästötodistuksen, kaksi on jäänyt uudelle opettajalle, toiset eronneet ennemmin tai myöhemmin syystä tai toisesta. Tytöistä on 15 saanut päästötodistuksen, yksi jäänyt uudelle opettajalle, muiden käynyt samoin kuin yhdeksän pojankin. V. 1903 on kouluun kirjoitettu uusia oppilaita 6. Näistä on saanut kaksi päästötodistuksen, kaksi eronnut, kaksi jäänyt uudelle opettajalle. V. 1904 on kouluun kirjoitettu uusia oppilaita 5, joista yksi on eronnut ja muut tulleet uudelle opettajalle. V. 1905 ei ole kirjotettu enää yhtään uutta oppilasta omasta koulupiiristä; yksi tuotiin muualta, mutta erosi seuraavana keväänä.

Sitten mainittu kirjottaja sanoo, että kaikki lapset kävivät koulua 9:n ja 18 ikävuoden väliltä, mutta tämäkin on selvä valhe, sen ikäsistä lapsista ei ole käynyt puoletkaan kansakoulua, kun kaikki koulun piirin lapset otetaan huomioon.

Uuden opettajan aikana tuli lapsia kouluun 16, joista 6 uutta, loput ennen jo käyneitä. Yksi erosi rippikoulun takia, neljä sai päästötodistuksen, muut sirrettiin osastolta toiselle, jos kohta muutamat ehdoilla. Uudet oppilaat tulivat kaikki viime syksynä kouluun. Yhtä oppilasta, joka tuli kevätlukukaudeksi, ei opettaja voinut enää varsinaiseksi oppilaaksi ottaa, vaan antoi hänen olla koulussa ylimääräisenä. Huomattava on, että uusi opettaja astui virkaansa 1. elok. 1906 eikä 1908 niinkuin mainitussa kirjoituksessa sanotaan. v. 1907 tuli kouluun 7 uutta oppilasta, joista kahta ei ole vielä merkitty varsinaiseksi oppilaaksi. Kaikkiaan on lapsia käynyt koulussa viime syksynä 15. Mitä lapsien osaamiseen tutkinnossa tulee, niin ei se oikein loistavaa ollutkaan, mutta ei erittäin huonoakaan, muutamat oppilaat kuitenkin osasivat jokseenkin hyvin sen oppimäärän, mitä heidän luettavanaan oli ollut. Neljäs-osastolaiset olivat kaikki osastoille jääneitä ja ennen käyneet jo neljä vuotta, niin ettei suinkaan sellaisista voi erinomaisia saadakaan yhtenä lukuvuotena. Mutta kuitenkin siksi edistyneitä olivat, että heille sen tahansa oikea arvostelija olisi päästötodistuksen antanut.

Mitä lasten apurahoihin tulee, niin ne on rahastonhoitaja jakanut yksinään. Opettajalle ei ole näytetty rahoja eikä minkäänlaisia laskuja kenelle on annettu ja minkä verran. Kerran johtokunnan kokouksessa esitettiin muutamille oppilaille apurahoja, mutta ovatko tulleet niitä saaneeksi, ei opettaja tiedä.

Mitä opettajan muistamattomuuteen ja erehtyväisyyteen tulee, niin niistä puhuvat parhaiten kouluista saadut päästötodistukset, joita on useita varustettuna ensimmäisen palkinnon arvonumeroilla ja saatu miehiltä, jotka mykyäänkin ovat opettajina Suomen korkeimmassa oppilaitoksessa, ja niiden lisäksi päästötodistus seminaarista varustettuna samoin hyvillä oppi- ja opetusnumeroilla. Täällä en ole tietääkseni sairastanut enkä muutenkaan menetellyt siten, että olisin muistoani vähentänyt huomattavasti. Kaikkia asioita en voi muistaa enkä olla aivan erehtymätön, niinkuin varmaankin on mainittu kirjoittaja edeltäpäin luullut ja niinkuin eräs mies, entisen johtokunnan esimiehen talossa, sanoikin: ”opettajan pitää kaikkia osata”.

Niitä outoja ja kummallisia tapoja, jotka kirjoittajasta ovat niin ihmeellisiä, tulen vast´edeskin käyttämään; otan lakin tai hatun päästäni pois, kun tulen huoneeseen jossa ihmiset asuvat . Sanon hyvää huomenta, hyvää päivää tai iltaa, kuinka aika kulloinkin on sekä istun tuolille enkä milloinkaan lattialle. Tällaisia ja monia muita ihmeellisyyksiä noudatan vastaisuudessakin sekä neuvon vielä oppilaillenikin.

Sanomalehtiä kyllä tulee useita, mutta ne ovat alkaneet paikkakunnalle levitä ylioppilas K. Savukosken toimesta parhaastaan.

Jo kansakoululasten koulunkäynnistä näkyy kuinka hyvästi entinen opettaja, joka nyt vielä on työmiehenä entisen johtokunnan esimiehen talossa, tahtoi todellakin lasten ja nuorison etua valvoa, mutta vielä selvemmäksi tulee se seuraavasta tapauksesta: uusi opettaja alkoi pitää iltakoulua, jossa opetettiin aikuisille kirjoitusta, luvunlaskua ja välistä lukemistakin. Oppilaiden joukossa oli muuan noin 20-vuotias tyttökin erittäin opinhaluinen. Kun entisen johtokunnan esimiehen talossa kuultiin, että köyhän talon tyttö rupeää opiskelemaan, niin silloin nostettiin siitä aika meteli, ja pian tuli entinen opettaja hakemaan tytön heille palvelukseen. Tytön täytyi mennä vastoin tahtoaan, kun opettaja häntä kädestä kädestä veti alkuun , niinkuin tyttö itse sanoi. Piikana ollessa ei hänellä ollut puhumistakaan mistään opinharjoituksista, niinkuin on aijottukin. Mutta noin parin kuukauden päästä tyttö tulee pois kehutusta koulusta, kuten isäntä ja muut väet olivat sitä alussa oppilaalleen kiitelleet, eikä luvannut enään takaisin mennä. Pilkasta ja naurusta huolimatta, jota kylässä hänen osakseen kyllin tuli, rupesi hän taas opinnoitaan jatkamaan ja edistyi niin, että pääsi kesällä Sääksmäelle puutarha- ja talouskouluun, suoritti ne kummatkin täydellisesti ja vielä kansakoulukurssin. Nyt on hän Ruonalla karjakko- ja meijerikoulussa. Jos olisi piikana, niinkuin entinen opettaja tahtoi, niin varmaankin olisi tullut iso vahinko tytölle itselle ja yhteiskunnalle. Samaan suuntaan on ollut taistelua niidenkin kanssa, jotka ovat muihin oppipaikkoihin menneet. Ylioppilas K. Savukosken ja nykysen opettajan kehotuksesta ovat Keminkylän nuoret parhaastaan lähteneet muualle tietoja ja sivistystä ammentamaan

Keminkylässä 3 päivänä tammik. 1908 - Opettaja